Ulvilan murhaajan ääni, osa 2

Laitoin vuosi sitten blogiini murhaajan ääninäytteitä hätäpuhelun kohdista, joissa monet ovat kuulleet jotain kirosanan tapaista. Nyt erinäisten vuosipäivien täyttyessä laitan vielä vähän lisää äänimateriaalia. Murhastahan on kulunut pian jo kymmenen vuotta ja murhaajakin on saanut vanheta vapaudessa taas yhden vuoden.

Laitan kuunneltavaksi kirjassanikin mainitun kohdan, jossa kuuluu uhrin ja tekijän vuorottaista ääntelyä ja kamppailua. Leike on otettu suurin piirtein kohdasta 1:05-1:06 eteenpäin. Myös Mika Sihvonen Tampereen yliopistolta kuuli aikanaan tekijän ääntelyä mm. tässä kohdassa. Ylimmän kuvan tekstileike on otettu hänen vuonna 2008 tekemästään litteroinnista.

Minua kiinnostaisi erityisesti tietää, mitä murhaaja itse ajattelee kuullessan oman äänensä tässä tilanteessa? Kaduttaako häntä yhtään, ettei hän pystynyt hillitsemään itseään? Hävettääkö häntä yhtään? Pelottaako häntä? Vai onka hän vain tyytyväinen, että pääsi pakoon ja sai elää rauhassa kaikki ne vuodet, jotka poliisi kiusasi minua?

Hänellä ei tietysti ole viimeisten vuosien aikana ollut kovin paljon pelättävää, koska rikosylikonstaapeli Tapio Santaoja kavereineen, syyttäjät ja osa median edustajista ovat käytännössä suojelleet oikeaa tekijää omistautuessaan haukkumaan väärää puuta. Vaikka väärä tuomio lopulta kumottiin, hyvävelikerho on pitänyt tilanteen suurin piirtein ennallaan sen jälkeenkin.

Nyt on kuitenkin niin, että murha ei vanhene koskaan ja pinnan alla kytee koko ajan. Nuori polvi on ennenkin kumonnut vanhojen partojen homettuneet ajatukset ja sama tulee olemaan edessä tässäkin. Se mikä on lakaistu maton alle tulee lopulta esiin.

Murhan lisäksi olisi tietysti suotavaa, että myös oikeusmurhat käsiteltäisiin. Minä olen nyt kantanut oman korteni kekoon kirjoittamalla kirjani Murhalesken muistelmat ja tietoa on saatavilla muualtakin, jos totuus kiinnostaa. Arvaan, että joku muukin tulee vielä tarttumaan aiheeseen.

Eipä tässä muuta tällä kertaa. Hätäpuhelun äänitallenne (tekstitetty) ja Mika Sihvosen litterointi löytyvät kokonaisuudessaan alla olevista linkeistä.

- http://anneliauer.com/ulvilan-hatakeskuspuhelu/
- https://niinaberg.com/2015/09/16/hatapuhelu-tampereen-yliopiston-analyysi/

FBI vs Tuija Niemi

Jatkan vielä kirjoittamista Ulvilassa 1.12.2006 soitetusta hätäpuhelusta, koska nimenomaan tällä hätäpuhelulla ja sen erilaisilla versioilla on keskeinen merkitys oikeusmurhan syntyhistoriassa - itse murhan ja murhan ratkaisemisen kannalta hätäpuhelu on sivuasia.

Lupaan kuitenkin palata murhaajan jäljille taas seuraavassa kirjoituksessani.

Kuten asiaa seuranneet tietävät, KRP:n rikosteknisen laboratorion äänitutkijan tittelillä työskentelevä litteroija Tuija Niemi  (ent. Tuija Niemi-Laitinen) on antanut hätäpuhelusta jos jonkinlaista lausuntoa ja lisäksi Ulvilan hätäkeskuspuhelua on analysoinut myös Yhdysvaltain liittovaltion keskusrikospoliisi FBI, jopa kahteenkin kertaan.

Harva kuitenkaan tietää konkreettisella tasolla, mitä FBI on näillä puheluilla tehnyt. Käsittelen ensin FBI:n tuoreimman analyysin ja kirjoituksen lopussa palaan vuoteen 2009.

Ulvilan hätäpuhelu ja FBI v. 2012

FBI:lle lähetettiin vuonna 2012 itse hätäpuhelutallenteen lisäksi myös muuta materiaalia, kuten äänitallenteet poliisin hätäkeskukseen tekemästä äänirekonstruktioista, joissa oli tuotettu mm. huutoja erilaisilta etäisyyksiltä ja erilaisia muita ääniä sekä kuvamateriaalia asunnosta.

Tutkimusraportin mukaan hätäpuhelu analysoitiin seuraavilla menetelmillä: kriittinen kuuntelu, korkean resoluution aaltomuoto, kapeakaistainen spektri, leveäkaistainen spektri, spektrografia, äänenkorkeus- ja korrelaatioanalyysit.

FBI:n analyysin keskeinen sisältö oli se, että ensinnäkään tallenteella ei ole todettavissa mitään merkkejä siitä, että puhelun taustalla kuuluisi ennalta äänitettyä materiaalia ja toiseksi se, että äänirekonstruktioiden perusteella ei voi tehdä sellaisia johtopäätöksiä, joita Tuija Niemi on tehnyt. Analyysin voi lukea kokonaisuudessaan tämän kirjoituksen lopusta löytyvästä linkistä.

On sinänsä aika surkuhupaisaa, että Suomen poliisin ja oikeuslaitoksen pitää tilata Yhdysvalloista asti sellainen raportti, jossa kerrotaan, että äänten kuulumiseen tallenteella vaikuttaa niin moni tuntematon muuttuja (esim. luurin suuntautuminen, useat akustiset muuttujat, tallennusympäristön monimutkaisuus jne.) ettei siitä voi tehdä luotettavia johtopäätöksiä esim. sen suhteen, monenko eri ihmisen askeleita tietyllä hetkellä kuuluu tai kuuluuko äänimaailmaltaan kaoottisen hätäpuhelun aikana tiettyjä ilman taustahälyä rekonstruoituja yksittäisiä ääniä. Jotenkin voisi kuvitella, että tämän pitäisi olla itsestäänselvä asia kenelle tahansa ihmiselle, jolla on aivot, ja aivan erityisesti sen pitäisi olla itsestäänselvyys äänitutkijan tittelillä useita vuosia työskennelleelle henkilölle - olkoonkin että tämä henkilö tekee yleensä työkseen pelkkiä litterointeja, mutta kuitenkin.

Vielä surkuhupaisammaksi kaikki meni, kun FBI:n lausunnosta huolimatta syyttäjä Kalle Kulmala suostui vielä vuonna 2015 vastaanottamaan amatöörisalapoliisi Raine Ampujan "äänitutkimuksen", jossa pariin yksittäiseen kohtaan tuijottaen oli saatu sellainen "tutkimustulos", että nämä äänet kuuluvat väärästä kohdasta asuntoa. Syyttäjä tietää varsin hyvin sekä FBI:n lausunnon että jopa Tuija Niemen kertomusten perusteella, ettei tallenteelta kuuluvien äänten perusteella voida sanoa tarkkaa paikkaa tai etäisyyttä ja että Raine Ampujan "tutkimus" on näin ollen täyttä kukkua.

Ilmeisesti sodassa ja oikeusmurhataistelussa kaikki keinot ovat kuitenkin sallittuja, ja hinta taistelusta jää oikeusmurhan uhrien ja veronmaksajien maksettavaksi.

Ulvilan hätäpuhelu ja FBI v. 2009

FBI:n tekemää analyysia vuodelta 2009 en voi laittaa nettiin luettavaksi, koska en ole saanut sitä itsekään. En edes tiennyt, sellaisen olemassaolosta, ennen kuin luin tänä syksynä lisätutkintapöytäkirjaan 8 sisällytettyä Tuija Niemen ja FBI:n kirjeenvaihtoa uudestaan ja entistä huolellisemmin.

Vertaamalla kirjeenvaihtoa ja tallenteita selvisi kuitenkin sellainen mielenkiintoinen asia, että FBI:lle vuonna 2009 lähetetty hätäpuhelu poikkeaa sisältönsä puolesta huomattavasti alkuperäisestä hätäpuhelusta.

Miksiköhän?

Mikä sai Tapio Santaojan ja Tuija Niemen lähettämään kesällä 2009 FBI:lle hätäpuhelusta aivan uuden ja erilaisen version, vaikka kirjeenvaihdon mukaan FBI:ltä on toivottu nimenomaan alkuperäistä kappaletta (the original recording) tai vähintäänkin suoraa kopiota (an exact copy), joka lähetettäisiin levyllä postitse, jotta tallenne pysyisi mahdollisimman muuttumattomana?

Tässä kohtaa ei inhimillinen erehdys oikein kelpaa selitykseksi.

Miksi  FBI:n piti kuunnella nimenomaan kohtaa 2:03, jossa Mika sihvonen oli kuullut lapsen sanovan hiljaisella äänellä "Ketä siel on?" ja Tuija Niemi ei ollut kuullut sitäkään vähää?

Ja miksi ihmeessä Tuija Niemi ja Tapio Santaoja tekivät sellaisen radikaalin ratkaisun, että FBI:ltä tilatut hätäpuhelun suodatetut versiot kävivätkin äkkiä täysin tarpeettomiksi juuri ennen kuin ne edes saapuivat Suomeen? Miten sattuikin, että juuri nyt Tuija Niemi kuuli äkillisesti kohdassa 2:03 ihan omin avuin kuuluisan uole-kohdan, josta pian revittiin isot otsikot?

Niin mukava kuin olisikin uskoa viranomaisten rehellisyyteen, kyllä tämä pistää miettimään.

Olisiko niin, että Tapio Santaoja ja Tuija Niemi olivat lähettäneet levyn tutkittavaksi FBI:lle siksi, että olisi uskottavampaa, jos FBI kaivaisi sieltä esiin hienoilla menetelmillään hyytävän U-O-L-E-huudon kuin jos KRP:n äänitutkija alkaisi äkillisesti kuulla siellä jotain itselleen uutta ja ennenkuulumatonta?

Tuija Niemen ja Tapio Santaojan harmiksi FBI:llä ei kuitenkaan puhuta suomea.

FBI oli 11.8.2009 pyytänyt suomenkielistä virkailijaa - siis Tuija Niemeä - tai kielenkääntäjää saapumaan Washingtoniin apuun. Ehkäpä juuri silloin Tuija Niemi ja Tapio Santaoja olivat tulleet siihen johtopäätökseen, että jos uole-kohdan löytäminen joka tapauksessa jäisi Tuija Niemen harteille, turha Tuija Niemen olisi lähteä Yhdysvaltoihin asti "löytämään" uole-kohtaa, kun sen voisi tehdä Suomessakin. Ja näin tulemme taas takaisin siihen käänteentekevään hetkeen 13.8.2009, jolloin konstaapeli Holappa saapui Tuija Niemen laboratorioon CD-levyn kanssa ja loppu onkin historiaa, kuten jo aikaisemmassa kirjoituksessani Tuija Niemi ja suuri U-O-L-E-huijaus totesin.

Tällä kerralla lisään siis kuitenkin vielä aikaisempien epäilyjä herättävien asioiden listalle sen, että FBI:lle vuonna 2009 lähetetty tallenne on todistettavasti eri kuin alkuperäinen, eikä pelkästään subjektiivisen kuulokokemuksen perusteella arvioituna, vaan se on eri.

Tuija Niemestä tehtyä rikosilmoitusta ei aikoinaan otettu käsittelyyn, koska se sisältyi poliiseista tekemääni pitkään rikosilmoitukseen. Syyttäjä Tapio Mäkisen mukaan Tuija Niemi on siviili, eikä siksi kuulunut syyttäjä Mäkisen toimenkuvaan ryhtyä selvittelemään häneen kohdistuvia epäilyjä. Ehkäpä sekin päivä kuitenkin vielä tulee, että joku ottaa asiakseen selvittää, mikä tässä vuosia kestäneessä oikeusfarssissa oikeasti meni vikaan, ja myös Tuija Niemi pääsee vihdoin valokeilaan yhtenä oikeusmurhaikiliikkujan kantavana voimana.

Ensi kerralla - kuten lupasin - kirjoitan taas Ulvilan murhaajasta enkä Tuija Niemestä.

Lue FBI:n lausunto vuodelta 2012 kokonaisuudessaan:
(suomennettu versio, sisältyy Ulvilan murhan lisätutkintapöytäkirjaan numero 8)

• FBI:n analyysi vuodelta 2012, tapaus Anneli Auer / Ulvila

Tuija Niemi ja suuri U-O-L-E -huijaus

KRP:n rikosteknisen laboratorion äänitutkija Tuija Niemi on jo vuosia muuttanut lausuntojaan sen mukaan, mitä poliisi milloinkin pyytää.  Miksi siis tuntuu vaikealta uskoa, että hän olisi voinut peukaloida myös itse hätäpuhelua?

Onhan ihmeellistä, miksi kukaan ei ollut kuullut tallenteelta kuuluisaa uole-kohtaa ennen syksyä 2009, vaikka useat eri henkilöt olivat kuunnelleet hätäpuhelua moneen kertaan sekä alkuperäisenä että paranneltuina versioina.

Tallennetta oli kuunnellut ainakin Tuija Niemi itse, tutkija Mika Sihvonen Tampereen yliopistolla, tekninen tutkija Matti Mäkinen, tutkinnanjohtaja Juha Joutsenlahti ja joukko ihan tavallisia poliiseja mukaanlukien ne kolme porilaista poliisia, jotka oikeudessa kertoivat tehneensä tutkinnanjohtaja Juha Joutsenlahdelle muistion Anneli Auerin syyllisyyteen viittaavista tekijöistä. Yksi näistä tekijöistä oli nimenomaan hätäpuhelu.

Asian ymmärtäisi, jos uole-kohta olisi samanlainen pikkuruinen ja vaikeasti erotettava sana kuin murhaajan suusta tuleva vittu, mutta kun se ei ole. Se kuuluu lujaa ja selvästi.

Vaikka kuulossa olisi vikaa, elefantin kokoista uole-kohtaa ei voi olla näkemättä, kuten aikaisemmassa kirjoituksessani Raine Ampujasta totesin.

Alla olevassa kuvassa (klikkaa isommaksi) näkyy pätkä Audacityn spektrogrammia äänten voimakkuuksista. Vasemmalla näkyy kauempaa tulevaa ääntelyä, oikealla puhelimeen puhuttua puhetta, keskellä punaisella ympäröitynä "uole"-kohta.

Miten ihmeessä Tuija Niemeltä olisi voinut jäädä huomaamatta tämän kokoinen järkäle ja ne varmat o- ja e-vokaalit, jotka hän on sieltä myöhemmin "löytänyt"?  Samaan aikaan hän on kuitenkin surutta litteroinut kaikenlaisia pyyjääpäitä huonosti kuuluviin kohtiin?

Joku tässä ei nyt täsmää.

Miten ja mistä U-O-L-E ilmestyi

Saadaksemme selville, mikä uole-kohdassa haiskahtaa, meidän on tehtävä paluu alkujuurille aina joulukuun alkuun vuoteen 2006, jolloin Tuija Niemi sai laboratorioonsa ensimmäistä kertaa näytteen numero 26, joka oli siis hätäkeskuksesta tallennettu Ulvilan hätäpuhelu.

Valitettavasti emme voi palata aikakoneella takaisin tuohon hetkeen kuuntelemaan tallennetta ja tekemään vertailuja emmekä myöskään voi tietää, onko Tuija Niemen joulukuulle 2006 päivätty litterointi enää nykypäivänä aito, joten tämä aikahyppy ei tuo meille muuta tietoa, kuin että uole-kohta puuttuu.

Kohtaan 2:03 on merkitty naisen sanomana kaksitavuinen sana, mikä sinänsä pistää silmään outona, koska muihin epäselviin kohtiin Tuija Niemi ei ole laskenut tavuja vaan hän on litteroinut sanoja jopa vailla minkäänlaista merkitystä, kuten pyyjääpää tai vittikö.

Vielä oudompaa on tulossa.

Hypätkäämme seuraavaksi vuoteen 2008. Tutkinnanjohtaja Juha Joutsenlahti menetti luottamuksensa Tuija Niemeen kuultuaan, että Tuija Niemi oli leikannut tallenteesta lapsen rääkäisyn ja sen perässä kuuluvan napsahduksen pois, koska ei kestänyt kuunnella niitä, ja tästä syystä Joutsenlahti tilasi Tampereen yliopiston hypermedialaboratoriosta uuden äänianalyysin tammikuussa 2008.

Tampereelta saatu FL Mika Sihvosen analyysi erittelee hiljaiset äänet tarkemmin kuin Tuija Niemen litterointi. Sihvosen analyysiin on merkitty esimerkiksi uhrin ääntely heti tallenteen alussa, mikä Tuija Niemeltä puuttuu, kuten myös takkahuoneesta kuuluva murhaajan kirosana.

Analyysi on rakennettu siten, että suoraan puhelimeen kuuluvat ja kauempaa kuuluvat äänet on merkitty eri sarakkeisiin ja kolmanteen sarakkeeseen on täsmennetty puhelun taustalta kuuluvia ääniä.

Kohtaan 2:03 Mika Sihvonen on merkinnyt kolmanteen sarakkeeseen tyttären sanoneen "Ketä siellä on?".

Siis mitä ihmettä? Elefantin kokoinen uole puuttuu kokonaan alkuperäiseltä tallenteelta ja sen sijaan siinä kuuluu pelokkaan lapsen äidilleen suuntaama hiljainen kysymys "Ketä siel on?"

Tämä oli niin järisyttävä havainto, että asiaa on pakko lähteä selvittelemään vieläkin tarkemmin.

Oikeudessa on tullut esiin, että ensimmäisenä uole-kohdan keksi rikosylikonstaapeli Tapio Santaoja ja Tuija Niemi - silloinen Tuija Niemi-Laitinen - vain vahvisti tämän Tapio Santaojan hänelle esittämän huomion.

Kuuluuko siis Tapio Santaojan ja Porin poliisin loppuvuonna 2008 tekemässä äänirekonstruktiossa jo kuuluisa KUOLE-huuto Annelin suusta?

Ei kuulu.

Sen sijaan Toinen koko puhelu -rekonstruktiotallenteelta kuuluu takkahuoneesta noin kohdan 2:13-2:14 kieppeillä lyhytkestoinen "kuole" jomman kumman miespuolisen kamppailijan suusta. Ehkäpä tämä lipsahti murhaajan osaan eläytyneeltä poliisilta ja Santaoja sai siitä myöhemmin hyvän idean.

Tuija Niemen ja FBI:n kirjeenvaihdosta käy ilmi, että vielä kesäkuussa 2009 on ollut epäselvää, mitä kohdassa 2:03 kuuluu ja kenen äänellä - naisen vai lapsen. Tuija Niemi on pyytänyt FBI:tä analysoimaan kohtaa 2:03, jossa kuuluu jotakin naisen tai lapsen äänellä, ks. kuva alla (klikkaa isommaksi).

Tämä selviää lisätutkintäpöytäkirjan 6 sivulta 71. Varsinainen analyysi puuttuu, koska sille oli näköjään tehty Tapsat. Analyysin tilalla on kolmeen kertaan kopioituna FBI:n lähetyslistat lähetettävästä cd-levystä.

Kirjeenvaihdossa mainittua lyhyempää äänitiedostoa kohdassa 2:03 kuuluvasta naisen tai lapsen äänestä en ole kosakaan nähnyt tai kuullut.

Ehkäpä se on kadonnut johonkin jemmaan.

Uusi käänne

Seuraavaksi siirrymme ajassa pari kuukautta eteenpäin elokuuhun 2009, päivään jona konstaapeli Holappa on tuonut hätäpuhelutallenteen Tuija Niemen laboratorioon CD-levyllä, ja kas kummaa - nyt sieltä kuuluu Annelin äänellä "_uole", josta ainakin u- ja o-vokaalit ovat Tuija Niemen mukaan ihan satavarmoja.

Loppu onkin tunnettua historiaa. Nimenomaan tällä hyytävällä U-O-L-E -löydöllä manipuloitiin niin syyttäjä, media kuin hetkellisesti jopa minut itsenikin uskomaan, että nyt on tosi kyseessä ja Ulvilan murha on ratkennut.

Palataanpa hetkeksi vielä konstaapeli Holappaan (ks. esitutkintapöytäkirjan s. 342). Mitä tekemistä hänellä on tämän koko asian kanssa? Sitä sopii ihmetellä, koska missään muussa KRP:n lausunnossa - Tuija Niemen tai kenenkään muunkaan KRP:n tutkijan - ei ole mainittu nimeltä, kuka näytteen on toimittanut laboratorioon.

Ehkäpä Tuija Niemi on järkeillyt, että jos joku keksisi joskus epäillä, että hätäpuhelutallenne onkin väärennös, hän voisi aina selittää saaneensa levyn jostain muualta - ei niin, että se olisi syntynyt Tuija Niemen laboratoriossa.

Mitä nyt

Olen esittänyt todennettavissa olevat faktat: kukaan ei ole kuullut uole-kohtaa ennen elokuuta 2009, joku on joskus kuullut siinä jotain ihan muuta ja nyt sillä kohtaa on elefantin kokoinen uole, jota kukaan ei voi olla huomaamatta.

Jokainen tehköön niistä omat johtopäätöksensä. Minun johtopäätöseni on, että kyseessä on jonkinlainen huijaus.

Äänenkäsittelyohjelmiin perehtynyt henkilö kertoi ystävälleni, että tallenteelta olisi ollut helppo siivota tyttären hiljainen "Ketä siel on" ja lisätä sen rippeiden päälle naisen äänellä sanottu "kuole". Kun uusi versio tallennettaisiin monoraitana, kukaan ei erottaisi lisättyä kohtaa alkuperäisestä. Kenen tahansa naisen ääni saadaan pienellä käsittelyllä kuulostamaan Annelilta. Tallenteelta tehdyt käsitellyt versiot olisi helppo korvata uusilla versioilla. Päivämäärätkin pystyy väärentämään.

Crimeplus jutun mukaan Tuija Niemi on ennenkin osallistunut todisteiden väärentämiseen.

FBI:llä saattaisi olla käytössä menetelmiä, jolla mahdollinen väärennös saataisiin paljastettua, mutta valitettavasti välikätenä on Suomen poliisi, joten se siitä.

Laki velvoittaa hätäkeskuksia säilyttämään alkuperäiset nauhat viisi vuotta. Lisätutkintapöytäkirjan 7 mukaan poliisi on kuitenkin jo päässyt käsiksi hätäkeskuksen varmuusnauhaan jo vuonna 2012, joten se siitä.

Jos jollakin sattuu löytymään kenkälaatikosta se aito ja alkuperäinen tallenne, jolla kuuluu tyttäreni sanoma "Ketä siel on?" lähettäisitkö sen ystävällisesti Anneli Auerin asianajajalle?

Linkkejä

Kunntele Ulvilan hätäpuhelu, koko tallenne tekstitettynä:
- http://anneliauer.com/ulvilan-hatakeskuspuhelu/

Mika Sihvosen äänianalyysi:
- http://niinaberg.com/2015/09/16/hatapuhelu-tampereen-yliopiston-analyysi/

Anneli Auer blogi:
- Tuija Niemen kallis suojatyöpaikka
- Tapio Santaoja

Muualla:
- Crimeplus / Tuija Niemi

Raine Ampuja ja orkesteri

Edellisessä kirjoituksessani parodioin syyttäjän viimeisintä "tutkimusryhmää", vaikka se, mitä kirjoitin murhaajan äänistä, on sinänsä ihan totta. Tällä kertaa yritän lähestyä aihetta vakavasti, vaikka se onkin hyvin vaikeaa, koska koko aihe on ihan hullu.

En tietääkseni ole tehnyt pahaa kenellekään kapellimestari Raine Ampujan ryhmässä. Siksi en voi ymmärtää, miten kevytmielisesti hänen kolme kaveriaan Tapio Lokki, Otto Romanowski ja Mikko Raita ovat lähteneet heittelemään omia "musta tuntuu" -kommenttejaan ja allekirjoittamaan paperia, jota kutsutaan "tutkimukseksi". Tajuavatko nämä miehet lainkaan, mitä he ovat menneet tekemään?

Yleensä tutkimuksissa selvitetään, löytyykö jollekin hypoteesille tukea vai ei, ja mitkä kaikki muuttujat voivat selittää tutkittavaa ilmiötä. Tässä tapauksessa lopputulos on jo kaikille selvä ja "tutkimus" tarkoitaa vain sitä, että lyödään villit päät yhteen ja kilpaillaan siitä, kuka keksii parhaat selitykset, joilla se lopputulos saadaan kuulostamaan uskottavalta tosiasioista piittaamatta.

Tällaisesta asioiden yksipuolisesta näkemisestä käytetään yleensä termiä putkinäkö.

Tässä tapauksessa putkinäkö ei ihan riitä kuvaamaan tapahtunutta. Kuvaavampi termi olisi pussinäkö - vedetään pussi päähän ja nähdään ja kuullaan asioita, jotka tapahtuvat vain jokaisen omassa päässä.

Tästä hyvä esimerkki on Raine Ampujan orkesterin pohdinta siitä, mitä tallenteella kuuluvista juoksuaskeleista voidaan päätellä. Koska poikien mielestä asia on niin, että Anneli Auer on suorittamassa äänilavastusta ja tosiasiat eivät oikein sovi tähän viitekehykseen, pojat ovat sitten tulleet siihen johtopäätökseen, että kahden erillisen käyntikerran sijasta tallenteella kuuluukin ensin tuloaskeleet ja sitten menoaskeleet. Tämä on poikien mielestä loogisempaa. Ryhmän ainoa tyttö - KRP:n äänitutkija Tuija Niemi - on pitänyt suunsa kiinni ja jättänyt kertomatta, että juoksuaskeleiden perässä kuuluu rekonstruktiossa äänitetyn ulko-oven avauksen kanssa täysin identtinen ääni, joten poikien päättelyketju on mahdoton. Niinpä pojat ovat voineet jatkaa pohdintojaan pussi päässä ja kas kummaa, poikien päässä askeleet tosiaan alkavat kuulostaa siltä, että juuri niinhän tässä on tapahtunut - ja kengät jalassa. Epäselväksi jää vain, olivatko kengänpohjat sian vai naudan nahkaa. Ei kuitenkaan ihmisen nahkaa, koska Annelillahan oli kengät jalassa!

Viiden hengen ydinryhmän lisäksi mukana on ollut kaksi muuta henkilöä, joiden rooli on ollut todistaa, että Raine Ampuja on osannut käyttää Izotope RX 4 Advanced -ohjelmaa ammattimaisella tavalla, vaikka Raine Ampuja onkin amatööri. He eivät ota kantaa työn lopputulokseen tai siihen, minkälaisia ääniä he itse tallenteelta kuulisivat, jos laittaisivat pussin päähän.

Ryhmään ei ole kelpuutettu mukaan ketään sellaista, joka olisi kertonut orkesterille, että hätäkeskustallenteelle vanhan lankapuhelimen luurin kautta tallentunut mössö ei ole ihan sama asia kuin parhaimmilla laitteilla ja nykyaikaisilla tallennusmenetelmillä tuotetut korkealaatuiset konserttiäänitteet.

Jos olisi, tämä puuttuva henkilö olisi voinut kertoa saman, minkä hätäkeskuksessa työskentelevä Pertti Virtanen on todennut kuulustelussa jo muutama vuosi sitten: "Näitä tallenteita pyydetään yleensä siitä syystä, että niiltä pystytään selvittämään, mitä puhelussa on kerrottu. Tarkempaan analysointiin tämä hätäkeskustallenne on erittäin huono, koska siinä taajuusvaste on erittäin heikko. Tämä johtuu jo pelkästään puhelinlinjaominaisuuksista."

Paraskaan kuulo ei voi tehdä epäluotettavasta alkuperäistallenteesta luotettavaa.

Pidätelkää hengitystä - nyt kuuluu kuole!

Syksyllä 2015 mediassa tiivistettiin Ampujan orkesterin aikaansaannokset otsikkolla Syyttäjien uusi tukimus: "Auer huusi kuole". Syksyllä 2009 samaa asiaa uutisoitiin niin, että KRP:n sankaritutkija Tuija Niemi onnistui satojen työtuntien kaivamisella löytämään tallenteelta heikosti kuuluvan sanan u-o-l-e.

Varsinainen uutinen siis - vai onko?

Ei ole. Varsinainen uutinen tässä asiassa on se, mitä minä ja ystäväni havaitsimme tutkiessamme uole-kohtaa Audacity-ohjelmalla viime viikolla. Tämä omituinen uole/kuole/tuole/uooorrrgh-yökkäys on niin iso, että sitä ei voi olla huomaamatta.

Tämä havainto laittaa sekä Tuija Niemen että Raine Ampujan puheet outoon valoon.

Kuuluisa uole-kohta näkyy Audacityn spektrogrammissa kuvassa keskellä ja se on lähes yhtä iso kuin suoraan puhelimessa käyty keskustelu - ja selvästi isompi kuin mikään sellainen ääni, joka oikeasti kuuluu takkahuoneesta, kuten Jukka Lahden voimakkaat laa-huudot, jotka näkyvät kuvassa uolen molemmin puolin.

Raine Ampujan orkesteri väittää siis, että Anneli Auerin äänellä huudetaan kuole takkahuoneessa ja melkein samaan aikaan puhelimessa kuuluu Anneli Auerin hengitysääni. En ota kantaa hengitysääniin, koska en ole jaksanut tarkistaa niitä - minulle on selvää joka tapauksessa, että minun täytyy olla jossain puhelimen lähistöllä siinä kohdassa, jossa uole kuuluu. Tämän kuvan perusteella - ja muutenkin - on kuitenkin selvää, että jos uole on sanottu minun äänelläni, se ei tule läheltäkään takkahuonetta vaan jostain puhelimen läheltä. Jos siis minä olen sanonut tässä kohtaa jotain, olen sanonut sen lähellä puhelinta mutta kääntäen päätä eri suuntaan, jolloin ääneen tulee heti erilainen kaiku ja se kuuluu jonkun verran hiljaisemmin kuin suora puhe puhelimeen.

Jos siis kyseessä on minun ääneni. Palaan tähän kysymykseen ja Tuija Niemen osuuteen asiassa myöhemmissä kirjoituksissani. Tässä kirjoituksessa otan kantaa vain Raine Ampujan ja orkesterin esittämiin epäloogisuuksiin.

Raine Ampuja on kaivanut Jukan alalalalaan joukosta myös toisen ääninäytteen Izotope RX -ohjelmaa apuna käyttäen (kuvassa oikealla), jossa hän omasta mielestään näkee o- ja u-vokaalit ja on tullut siihen tulokseen, että siinä kohtaa kuuluu sana loppu Anneli Auerin äänellä. Ääninäyte tosin ei kuulosta lainkaan minun ääneltäni eikä tallenteelta ole kuultavissa minkäänlaista loppu-sanaa vaikka miten haluaisi - ainoastaan jonkinlainen vaimea ähkäisy jostain päin asuntoa jonkin ihmisen äänellä - tai jotain ääntelyä useamman ihmisen päällekkäisillä äänillä.

Ei siitä sen enempää.

Saamani tiedon mukaan kapellimestari Raine Ampuja olisi aikaisemmin kirjoitellut nettipalstoilla nimimerkillä Alpoholisti ja kuullut myös murhaajan sanoman vittu-sanan, mutta ollut kivenkovaan sitä mieltä, että siinä kuuluu juttu eikä vittu, koska siinä näkyy u- eikä i-vokaali. Myöhemmin hän ilmeisesti on kyllästynyt miespuolisen murhaajan äänten analysointiin, koska sillä ei saa mainetta ja kunniaa.

Tästä sekä Tuija Niemen lukuisista siansaksaisista repliikeistä hänen litteroinneistaan tulimme ystäväni kanssa siihen johtopäätökseen, että koska paniikkitilanteessa ihmiset eivät artikuloi samaan tapaa selkeästi ja virheettömästi kuin normaalissa keskustelussa, äänteiden katseleminen ääniohjelmien käppyröistä vie väistämättä harhaan. Jos äänteistä on vaikea saada selvää kuuntelemalla, ei niistä välttämättä katselemalla tule yhtään sen selvempiä.

Äänitysväitteen loogisuudesta

Ajatus äänittämisestä on tullut alun perin minulta itseltäni, mistä se ilmeisesti jäi kytemään joko poikani tai sijaisvanhempien tai molempien mieliin.

Kun jouduin epäillyksi murhasta syksyllä 2009 pohdin ääneen, miten poliisi oikein kuvittelee, että olisin voinut tehdä sen. Olin kuunnellut hätäkeskustallenteen talvella 2007-2008 Turun poliisilaitoksella ja tiesin, että tallenteelta kuuluu hyvin, että Jukka on ollut vielä hengissä, kun soitin hätäkeskukseen ja pyysin meille apua. Heitin siksi silloin epäillyksi joutuessani ilmoille ajatuksen, kuvitteleeko poliisi, että olen nauhoittanut ne äänet.

En sanonut sitä tosissani vaan vitsinä. Eihän kukaan järkevä ihminen nauhoittaisi murhaamisen ääniä ja soittaisi niitä sitten samaan aikaan, kun poliisi on jo tulossa paikalle. Eihän kukaan voi tietää etukäteen, missä vaiheessa poliisi ehtisi paikalle tai miten hätäpuhelu ylipäätään etenisi.

Silloin en tiennyt - mutta tiedän nyt - että Jukan vammat eivät edes olleet niin pahoja, että ne olisivat estäneet häntä lähtemästä pakoon, ellei paikalla olisi ollut ulkopuolista murhaajaa, joka oli hänen kimpussaan silloin, kun minä olen ollut muualla. Näin on oikeuslääkäri kertonut. Tämä tekee äänitysväitteestä entistäkin hullumman.

Raine Ampujan ja hänen orkesterinsa mukaan siis 1.12.2006 Ulvilassa olisi tapahtunut jotakuinkin niin, että minä olisin "loogisesti" lavastanut itseni murhaajaksi laittamalla nauhurin olohuoneeseen, ottamalla vauhtia eteisestä ja juoksemalla takkahuoneeseen huutamaan "kuole" ja sitten takaisin, ja Jukka olisi samaan aikaan "loogisesti" osallistunut äänilavastukseen ääntelemällä niinkuin joku muka olisi hänen kimpussaan, vaikka hän olisi voinut myös pelastaa henkensä pakenemalla paikalta siinä vaiheessa, kun minä olisin ollut laittamassa "äänitysstudiota" pystyyn, tai missä tahansa muussa vaiheessa myöhemmin.

Puuttuvat välineet

Onkohan kukaan kertonut Raine Ampujan orkesterille, millaisilla välineillä minun olisi pitänyt suorittaa tämä mestarillinen äänilavastus?

Syyttäjä vetoaa tässä asiassa lasten kertomuksiin, vaikka lasten kertomuksissa esiintyvä iso, musta nauhuri on vuosimallia 1980 ja sen kasettisoitin oli nähnyt parhaat päivänsä eikä mikrofonikaan enää toiminut. Alla oleva kuva on ajalta, jolloin asuimme Jukan Turun asunnossa joskus 1998-1999 ja "iso musta" oli paremman puutteessa cd-soittimen kaiuttimena. 

Meillä ei silloin eikä myöhemminkään panostettu äänitekniikkaan. Myöhemmin Ulvilassa tämä vanha soitin sijoitettiin isompaan lastenhuoneeseen hätävararadioksi. Tilasin Elloksen postimyynnistä vanhaa soitinta huomattavasti heppoisemman halpismankkarin, jolla pystyi kuuntelemaan radiota ja soittamaan kasetteja ja cd-levyjä - mikrofonia siinä ei ollut. Kuuntelimme siitä Jukan kanssa  joskus radiota kesäiltaisin terassilla ja joskus laitoin musiikkia soimaan taustalle tehdessäni kotitöitä. Muuta käyttöä meillä ei ollut musiikkilaitteille.

Kuulemma tällaisella laitteistolla ei kovin kummoisia äänilavastuksia suoriteta. Esimerkiksi sängyn siirtymisen ääni, joka kuuluu hätäkeskustallenteelta samaan aikaan, kun minä olen puhelimessa, on diplomi-insinööri Risto Hemmin mukaan niin voimakas, että sen toistamiseen olisi tarvittu ammattilaistasoinen laitteisto.

Täysin oma lukunsa puuttuvien välineiden listalla on Tuija Niemen vaalima langaton rinnakkaispuhelin - me emme ole koskaan omistaneet langatonta rinnakkaispuhelinta. Langaton rinnakkaispuhelin näyttää kuitenkin olevan Tuija Niemelle samanlainen lempilapsi kuin Mika Taurulle on puuvillainen kylpytakki, josta irtoaa polyesterkuitua ja jonka voi hävittää jäljettömiin piilottamalla sen pakastehernepussiin.

Puuttuvat ammattilaiset

Mielenkiintoista on, että syyttäjän kasaamasta "huippuammattilaisten" ryhmästä ei löydy ainoatakaan, joka olisi työkseen tehnyt aitoja äänilavastuksia - siis ketään varsinaista äänityksen ja äänitehosteiden ammattilaista.

Miksi ei?

Ehkäpä siksi, että kukaan itseään kunnioittava äänitysalan ammattilainen ei olisi kehdannut allekirjoittaa sitä amatööripaperia, jonka syyttäjä Raine Ampujan ryhmältä nyt sai. Paitsi ehkä pussi päässä - pussi todella syvälle korvien ja silmien yli vedettynä pakasteherneet korvissa rapisten.

Linkkejä

Tässä blogissa:

- Tuija Niemen ammattitaidosta: Tuija Niemen kallis suojatyöpaikka

- Parodiaa Raine Ampujan orkesterin "tutkimuksesta": Ulvilan murhaajan ääni

Muualla:

- Longplay: Syyttäjän Ulvila-avaintodistaja on amatöörisalapoliisi

- Crimeplus: Auerin asiassa mullistavan omituinen käänne

- Helsingin sanomat: Kapellimestari Ampuja kertoo & kommentteja ääniammattilaisilta

- Omat kommenttini Iltalehdessä: Anneli Auer ihmeissään - ihan hölmö tutkimusaihe
- IL: Auerin vastine syyttäjän uusiin todisteisiin

- IL: Auerin asiantuntija: Nauhalta kuuluu selkeästi toinen miesääni

- MTV3: Asiantuntija: "Ryhmä täysin hakoteillä"

Ulvilan murhaajan ääni

Ulvilan murhan loputtomien lisätutkintapöytäkirjojen toistaiseksi tuoreimmassa osassa (numero 17) on kuulusteltu äänitutkija Tuija Niemen lisäksi neljää musiikillisesti suuntautunutta henkilöä. Osalta heistä on kysytty hauskasti, kuuluuko tallenteelta mitään selvästi tunnistettavaa ääntä, joka voitaisiin liittää ulkopuoliseen tekijään.

No eihän sieltä mitään selvästi kuulu.

Kaikki, mikä kuuluu jostain muualta kuin puhelimen välittömästä läheisyydestä, jää enemmän tai vähemmän epäselväksi. Jopa puhelimen vieressä sanotut repliikit jäävät osin epäselviksi. Miksi siis nimenomaan ulkopuolisen tekijän ääntelyn pitäisikään kuulua selvästi?

Useat eri henkilöt ovat kuitenkin kuulleet mahdollisia ulkopuolisen ääniä, ja useimmat näistä havainnoista näyttävät kasaantuvan samoihin kohtiin. Ne kuulostavat erilaisilta kuin niitä edeltävät ja seuraavat uhrin repliikit, jotka tunnistaa siitä, että uhri huutaa Annua apuun tai ääntelee tuskaisasti puolustautuessaan.

Kaikkein selkeimmin Ulvilan murhaajan ääni kuuluu suurin piirtein kohdassa 1:14-1:15, jossa kuuluu hyvin vaimea, mutta puhdas kirosana "Vittu!" Sanan ensimmäinen tavu tosin on niin vaimea, että sitä ei saa kuulumaan kovin selkeästi edes äänenvoimakkuutta nostamalla. Kiukkuinen TTU! sen sijaan kuuluu erittäinkin selvästi, ja se on todettu jo Tampereella tehdyssä litteroinnissa vuonna 2008.

Kyseessä on miehen ääni, mutta ääni ei ole Jukan. Jukan äänessä on ihan omanlaisensa "särisevä" sointi, joka tästä äänestä puuttuu.

Pian tämän kirosanan perään kuuluu kohdassa 1:18 toinenkin kirosana "Jumalauta!", josta myös kuuluu selvästi vain loppuosa "malauto" tai "auto". Ääni on mahdollisesti murhaajan ääni, mutta se voi olla myös Jukan ääni. Sanan loppuosa on havaittu jokaisessa litteroinnissa alusta alkaen.

Kolmas kirosana kuuluu miehen äänellä hyvin vaimeana ja epäselvänä Anneli Auerin ja hätäkeskusvirkailijan puheen lomassa kohdassa 2:50, jolloin Jukka S. Lahti todennäköisesti saa surmansa tai on juuri kuollut. On epätodennäköistä, että kukaan ääntelisi tai kiroaisi tähän tapaan hätäkeskuksessa virkailijan vieressä, joten kyseessä on hyvin todennäköisesti murhaajan ääni. Mitä ilmeisimmin kirosana on "Saatana!", mutta selvästi kuuluu vain "aata", koska sanan alku ja loppu sekoittuvat muihin ihmisääniin. Sanan keskiosa "aata" on havaittu ensimmäisen kerran Tampereen yliopistolla vuonna 2008.

Viimeisen kirosanan erottelussa olisimme kaivanneet Izotope RX 5 advanced -ohjelmaa, mutta valitettavasti tutkimusryhmämme totesi ohjelman sen verran hintavaksi, että tyydyimme käyttämään ilmaista Audacity-äänenkäsittelyohjelmaa.

Hätäkeskustallenteelta kuultavat kirosanat on koottu yhteen alla olevalle videopätkälle. Hiljaisten äänten voimakkuutta on nostettu, mutta niille ei ole tehty mitään suodatusta.

Kiroilun ja epämääräisen "nuivaa"-äännähdyksen lisäksi hätäkeskustallenteelta on kuultavissa selkeästi kahden eri ihmisen vuorottaista ähinää kamppailun lomassa. Palaan näihin ääniin tulevissa kirjoituksissani.

Ulvilan murhaajan ääninäyte

Olen aina ihmetellyt, miten joku voi kuvitella tietävänsä, ettei hätäkeskustallenteelta kuulu ulkopuolisen ääntä, kun ei tekijää saatu kiinni eikä ole mitään ääninäytettä, mihin verrata.

Nyt on.

Tutkimusryhmä sai taannoin haltuunsa tallenteen, jolla kuuluu murhaajan - korjaus: murhasta epäillyn miehen - ääntä puhelinhaastattelulla kuultuna. Ääntä ei voi suoraan verrata hätäkeskustallenteen ääniin, koska hätäpuhelu on tallennettu 8 bitin vaw-tiedostona  (ilmeisesti huonoin mahdollinen äänitallennelaatu) ja murhaajan ääni kuulu noin 12 metrin päästä lankapuhelimen luurista, kun taas myöhempi ääninäyte kuuluu matkapuhelimesta ja se on tallennettu hyvälaatuisena mp3-tiedostona.

Kun itse kuulin haastattelutallenteen ensimmäistä kertaa, olin yllättynyt siitä, että niin isokokoisella miehellä oli niin korkea ääni. Epäillyn murhaajan ääni sopii erittäin hyvin yhteen hätäkeskustallenteelta kuuluvien melko korkeiden ähkäisyjen mutta myös vähän matalamman "vittu"-sanan kanssa. Ei tätä henkilöä äänen perusteella ainakaan missään tapauksessa voi sulkea pois.

Teimme mielenkiinnon vuoksi Audacity-ohjelmalla myös värigrafiikkaa tutkimustuloksista. Vertailimme hätäkeskuksen vittu-sanaa haastattelussa kuuluvaan juttu-sanaan. Yhdennäköisyys on ilmeinen - molempien sanojen jälkimmäinen tavu muistutti näivettynyttä porkkanaa.

Hieman kyllä ihmettelimme sitä, miten sanan "juttu" u-vokaalit näyttivät sanan ensimmäisessä ja toisessa tavussa aivan erilaisilta, vaikka jotkut väittävät pystyvänsä lukemaan äänteitä graafisesta esityksestä kuin kirjaa. Me emme siihen pystyneet, mutta ehkä se johtui vain siitä, että ryhmässämme ei ollut yhtään kapellialpoa.

Nopeatempoinen "vittu" näkyy kuvassa ylempänä ja rauhallinen "juttu" alempana. Kestoltaan pidempi "juttu" on vertailun helpottamiseksi tiivistetty graafisessa esityksessä samanpituiseksi ylemmän sanan kanssa. Kuvan saa suurennettua klikkaamalla.

Graafisesta esityksestä ei luonnollisestikaan voi tehdä päätelmiä puhujan henkilöllisyydestä pelkästään katselemalla - ääni pitää kuulla. Allaolevalla videolle on poimittu näytteeksi yksi sana epäillyn murhaajan puhelinhaastattelusta. Ääninäytteitä vertailtaessa on syytä muistaa, että ne on tallennettu erilaisella laadulla, erilaisissa tilanteissa ja erilaiselta etäisyydeltä.

Näytteiden äänen väri kuulostaa samalta kuin oletetut ulkopuolisen tekijän äänet hätäkeskustallenteella. Puhelinhaastattelussa kuuluu myös puhujalle tyypillinen tapa ääntää soinnittomat klusiilit (k, t, p) hyvin voimakkaasti ja lisätä sanojen perään ylimääräinen kurkkuääninen hönkäys. Sama tulee esiin hätäkeskustallenteen ääntelyssä mm. TTU-kohdassa sekä ähkimisessä ja puhkumisessa.

Teimme Audacityn kanssa muutakin mielenkiintoista tutkimusta, mutta koska ne eivät koske tämän päivän aihetta, palaan niihinkin myöhemmissä kirjoituksissani.

Loppukevennys

Luettuani syyttäjän viimeisimmän lisätutkintapöytäkirjan olen tajunnut, että on mahdotonta kirjoittaa äänistä yhtään mitään ilman aivan hillitöntä itsekehua. Siksi minun on ihan ensimmäisenä todettava, että kenelläkään koko tutkintaryhmässämme ei ole musiikillista koulutusta, minkä tietysti katsomme itsellemme pelkästään plussaksi, koska näköjään musiikillinen lahjakkuus ja looginen ajattelukyky eivät aina mahdu samaan päähän.

Meistä yhdellä on fonetiikan alan koulutusta, mutta onneksi vain yliopiston pakollisella yleisopintotasolla - ei pääaineena eikä edes sivuaineena.

Laajan tutkintaryhmänne jäsenistä varsinaista tutkimusta oli tekemässä paikan päällä yhteensä neljä henkeä, joista yhdellä on parempi kuulo kuin kellään aikaisempiin tukimuksiin osallistuneella. Hänen nimensä on Piski. Piski ei ole osallistunut aikaisempiin äänitutkimuksiin.

Yksi tutkimusryhmämme jäsen oli asentanut koneelleen Audacity-ohjelman ja etsinyt käyttöohjeet netistä. Toinen henkilö suoritti varsinaisen tutkimustyön konsultoiden välillä ensimmäistä henkilöä. Kolmas henkilö sekä Piski valvoivat, että Audacity ohjelmaa käytettiin lähes ammattimaisella tarkkuudella leikkeiden kopioimiseen ja vahvistamiseen, ja että työ tuli tehdyksi täysin asianmukaisesti.

Kaikkien tutkintaryhmään osallistuneiden erityisosaamiseen kuuluu terve maalaisjärki ja kyky kriittiseen ajatteluun. Me emme esimerkiksi kuvittele, että tekemillämme graafisilla esityksillä olisi mitään muuta arvoa oikeusprosesseissa kuin viihdearvoa.

Tutkimustuloksemme olivat yleisellä tasolla yksimielisiä ulkopuolisen tekijän suhteen - hätäkeskustallenteella kuuluu varmuudella ulkopuolisen tekijän ääntelyä. Yksityiskohdissa oli pieniä vivahde-eroja.

Tutkimustuloksemme kapellimestarin Izotope RX 3 advanced -ohjelmalla esiin kaivaman, väitetysti Anneli Auerin äänellä kuuluvan ppu-loppuisen sanan suhteen sen sijaan olivat hyvinkin eriävät. Minä tunnistin siinä robottipapukaijan äänellä sanotun "vappuh"-sanan. Yksi läsnäoleva ja toinen poissaoleva tutkintaryhmän jäsen tunnistivat siinä ulkopuolisen tekijän puhinaa, jonka he olivat havainneet tässä kohtaa jo ennen kapellimestaria. Kaksi jäsentä -  kuulemisen huippuasiantuntija Piski mukaanlukien - tunnistivat siinä koiran haukuntaa.

Näistä eriävistä havainnoista olisin valmis taipumaan ulkopuolisen tekjän puhinan kannalle, vaikka ääni muistuttaakin enemmän robottipapukaijaa kuin ihmistä. Epäilen, että äänenkäsittelyohjelma on vaikuttanut lopputulokseen.

Loppupäätelmät

Murhaajan ääniä koskevassa tutkimuksessamme tulimme siihen johtopäätökseen, että tallenteelta poimituista äänistä on vaikea sanoa mitään täysin varmaa, koska kuulokokemus on aina subjektiivinen. Koska havaintomme tietyissä kohdissa ovat hyvin yhteneväisiä, uskallamme kuitenkin väittää, että tallenteelta kuuluu miespuolisen murhaajan ääntelyä ja kiroilua. Kovin paljon enempää ei murhaajasta tämän tallenteen perusteella valitettavasti voi varmuudella sanoa.

Hätäkeskustallenteen voi käydä kuuntelemassa anneli.auer.comissa:
(mukana on tekstitys pääkohdista)
- http://anneliauer.com/ulvilan-hatakeskuspuhelu/

Linkkejä litterointeihin:
- http://niinaberg.com/2015/09/16/hatapuhelu-tampereen-yliopiston-analyysi/
- http://anneliauer.com/ulvilan-hatakeskuspuhelu-tarkka-litterointi/