Ulvilan murhaajan ääni, osa 2

Laitoin vuosi sitten blogiini murhaajan ääninäytteitä hätäpuhelun kohdista, joissa monet ovat kuulleet jotain kirosanan tapaista. Nyt erinäisten vuosipäivien täyttyessä laitan vielä vähän lisää äänimateriaalia. Murhastahan on kulunut pian jo kymmenen vuotta ja murhaajakin on saanut vanheta vapaudessa taas yhden vuoden.

Laitan kuunneltavaksi kirjassanikin mainitun kohdan, jossa kuuluu uhrin ja tekijän vuorottaista ääntelyä ja kamppailua. Leike on otettu suurin piirtein kohdasta 1:05-1:06 eteenpäin. Myös Mika Sihvonen Tampereen yliopistolta kuuli aikanaan tekijän ääntelyä mm. tässä kohdassa. Ylimmän kuvan tekstileike on otettu hänen vuonna 2008 tekemästään litteroinnista.

Minua kiinnostaisi erityisesti tietää, mitä murhaaja itse ajattelee kuullessan oman äänensä tässä tilanteessa? Kaduttaako häntä yhtään, ettei hän pystynyt hillitsemään itseään? Hävettääkö häntä yhtään? Pelottaako häntä? Vai onka hän vain tyytyväinen, että pääsi pakoon ja sai elää rauhassa kaikki ne vuodet, jotka poliisi kiusasi minua?

Hänellä ei tietysti ole viimeisten vuosien aikana ollut kovin paljon pelättävää, koska rikosylikonstaapeli Tapio Santaoja kavereineen, syyttäjät ja osa median edustajista ovat käytännössä suojelleet oikeaa tekijää omistautuessaan haukkumaan väärää puuta. Vaikka väärä tuomio lopulta kumottiin, hyvävelikerho on pitänyt tilanteen suurin piirtein ennallaan sen jälkeenkin.

Nyt on kuitenkin niin, että murha ei vanhene koskaan ja pinnan alla kytee koko ajan. Nuori polvi on ennenkin kumonnut vanhojen partojen homettuneet ajatukset ja sama tulee olemaan edessä tässäkin. Se mikä on lakaistu maton alle tulee lopulta esiin.

Murhan lisäksi olisi tietysti suotavaa, että myös oikeusmurhat käsiteltäisiin. Minä olen nyt kantanut oman korteni kekoon kirjoittamalla kirjani Murhalesken muistelmat ja tietoa on saatavilla muualtakin, jos totuus kiinnostaa. Arvaan, että joku muukin tulee vielä tarttumaan aiheeseen.

Eipä tässä muuta tällä kertaa. Hätäpuhelun äänitallenne (tekstitetty) ja Mika Sihvosen litterointi löytyvät kokonaisuudessaan alla olevista linkeistä.

- http://anneliauer.com/ulvilan-hatakeskuspuhelu/
- https://niinaberg.com/2015/09/16/hatapuhelu-tampereen-yliopiston-analyysi/

Tuija Niemi ja äänirekonstruktio

Tervetuloa kuuntelemaan verovaroin tuotettua ääniteatteriharjoitusta vuodelta 2008 - mukana oikeusmurhan päätähdet KRP:n litteroija Tuija Niemi (ent. Tuija Niemi-Laitinen) sekä rikosylikonstaapeli Tapio Santaoja Satakunnan poliisista. Tämä rekonstruktio kävi myöhemmin kalliiksi niin minun perheelleni kuin koko Suomen kansalle. Verovarojen tuhlaaminen ei nimittäin suinkaan päättynyt tähän, vaan tästä se vasta alkoi.

Oikean murhaajan ääntä ei näillä tallenteilla kuulu, mutta pieni varoituksen sana on kuitenkin paikallaan kaikkein herkkähermoisimmille: tallenteelta kuuluu kahden häikäilemättömän oikeusmurhaajan hyytävät äänet.

Kuuntele: Ulvilan murhan äänirekonstruktio 26.11.2008.

Alkuperäinen puhelu löytyy täältä: Hätäpuhelu Ulvila 1.12.2006.

Kun näitä kahta tallennetta vertaa, mitään olennaista eroa ei löydy. Paitsi tietysti se, että rekonstruktio on huonosti näytelty jäljitelmä aidosta tilanteesta ja siitä puuttuu aito hätä ja puukotetun vaimon raskas hengitys.

Tuija Niemi ja Tapio Santaoja tekivät kahden kesken myös toisen rekonstruktion, josta puuttuu ulkopuolinen tekijä. Kun tätä vertaa alkuperäiseen tallenteeseen, kuuluu selvä ero: alkuperäisellä tallenteella kuuluu kaikenlaista pauketta, kolahdusta, sängyn siirtymistä, muksahdusta ym. ääntä, jota sieltä ei pitäisi kuulua, jos uhri makaisi yksin lattialla voivottelemassa kipuaan.

Kun nyt on näinkin ilmeisen selvää, että myös rekonstruktio puhuu kahden miehen kamppailun puolesta, miten on mahdollista, että Tuija Niemi kehtasi selittää oikeudessa muuttuneita mielipiteitään näillä rekonstruktioilla??? Hyvä kysymys. Ehkä jollakin toistaiseksi vielä patentoimattomalla menetelmällä saadaan joskus suodatettua rekonstruktiotallenteilta ne Tuija Niemen ja Tapio Santaojan hellät huokaisut, jotka myöhemmin johtivat (työ)suhteen syvenemiseen ja villien fantasioiden syöksykierteeseen.

Koska Tuija Niemen ja Satakunnan poliisin toteuttama ääniteatteri on verovaroin tuettua julkista materiaalia, laitoin kaikki 22 äänitiedostoa omalle sivulleen, josta kuka tahansa voi käydä kuuntelemassa ne. Tallenteilla kuuluu mm. äkillisiä äänenvoimakkuuksien vaihteluita ja kaikenlaista muuta ihmeellistä, joten ehkä ne auttavat ymmärtämään niitä kohtia, jotka jotkut skeptikot ovat kokeneet epäaidon kuuloisina alkuperäisellä tallenteella.

Jos alkuperäisellä tallenteella kuitenkin vielä kuuluu manipulointiin viittaavia kohtia esim. kuuluisan uolen tienoilla, kehotan epäileväisiä  miettimään vakavasti, kumpi vaihtoehto näistä kahdesta olisi todennäköisempi:

a) Anneli Auer on tehnyt ennakkoäänitystä 80-luvun rikkinäisellä mankkarilla
b) Joku muu on tehnyt jälkiäänitystä nykyaikasilla äänenkäsittelylaitteilla

Savuava ase, jolla saisi todistettua "ketä siel on"/"_uole" -kohdan manipuloinnin, puuttuu vielä. Siinä haastetta kaikille kapellimestareille ja muille wannabe-ääniasiantuntijoille. Nyt ei muuta kuin kaikki kilpailemaan, kuka pääsee seuraavaksi töihin KRP:n äänilabraan!

Kaikki äänitiedostot: Ulvilan murha - Äänirekonstruktio 26.11.2008

Hyvää viikonloppua!

Lisälukemistoa: Tuija Niemi   /  Tapio Santaoja

Raine Ampuja ja orkesteri

Edellisessä kirjoituksessani parodioin syyttäjän viimeisintä "tutkimusryhmää", vaikka se, mitä kirjoitin murhaajan äänistä, on sinänsä ihan totta. Tällä kertaa yritän lähestyä aihetta vakavasti, vaikka se onkin hyvin vaikeaa, koska koko aihe on ihan hullu.

En tietääkseni ole tehnyt pahaa kenellekään kapellimestari Raine Ampujan ryhmässä. Siksi en voi ymmärtää, miten kevytmielisesti hänen kolme kaveriaan Tapio Lokki, Otto Romanowski ja Mikko Raita ovat lähteneet heittelemään omia "musta tuntuu" -kommenttejaan ja allekirjoittamaan paperia, jota kutsutaan "tutkimukseksi". Tajuavatko nämä miehet lainkaan, mitä he ovat menneet tekemään?

Yleensä tutkimuksissa selvitetään, löytyykö jollekin hypoteesille tukea vai ei, ja mitkä kaikki muuttujat voivat selittää tutkittavaa ilmiötä. Tässä tapauksessa lopputulos on jo kaikille selvä ja "tutkimus" tarkoitaa vain sitä, että lyödään villit päät yhteen ja kilpaillaan siitä, kuka keksii parhaat selitykset, joilla se lopputulos saadaan kuulostamaan uskottavalta tosiasioista piittaamatta.

Tällaisesta asioiden yksipuolisesta näkemisestä käytetään yleensä termiä putkinäkö.

Tässä tapauksessa putkinäkö ei ihan riitä kuvaamaan tapahtunutta. Kuvaavampi termi olisi pussinäkö - vedetään pussi päähän ja nähdään ja kuullaan asioita, jotka tapahtuvat vain jokaisen omassa päässä.

Tästä hyvä esimerkki on Raine Ampujan orkesterin pohdinta siitä, mitä tallenteella kuuluvista juoksuaskeleista voidaan päätellä. Koska poikien mielestä asia on niin, että Anneli Auer on suorittamassa äänilavastusta ja tosiasiat eivät oikein sovi tähän viitekehykseen, pojat ovat sitten tulleet siihen johtopäätökseen, että kahden erillisen käyntikerran sijasta tallenteella kuuluukin ensin tuloaskeleet ja sitten menoaskeleet. Tämä on poikien mielestä loogisempaa. Ryhmän ainoa tyttö - KRP:n äänitutkija Tuija Niemi - on pitänyt suunsa kiinni ja jättänyt kertomatta, että juoksuaskeleiden perässä kuuluu rekonstruktiossa äänitetyn ulko-oven avauksen kanssa täysin identtinen ääni, joten poikien päättelyketju on mahdoton. Niinpä pojat ovat voineet jatkaa pohdintojaan pussi päässä ja kas kummaa, poikien päässä askeleet tosiaan alkavat kuulostaa siltä, että juuri niinhän tässä on tapahtunut - ja kengät jalassa. Epäselväksi jää vain, olivatko kengänpohjat sian vai naudan nahkaa. Ei kuitenkaan ihmisen nahkaa, koska Annelillahan oli kengät jalassa!

Viiden hengen ydinryhmän lisäksi mukana on ollut kaksi muuta henkilöä, joiden rooli on ollut todistaa, että Raine Ampuja on osannut käyttää Izotope RX 4 Advanced -ohjelmaa ammattimaisella tavalla, vaikka Raine Ampuja onkin amatööri. He eivät ota kantaa työn lopputulokseen tai siihen, minkälaisia ääniä he itse tallenteelta kuulisivat, jos laittaisivat pussin päähän.

Ryhmään ei ole kelpuutettu mukaan ketään sellaista, joka olisi kertonut orkesterille, että hätäkeskustallenteelle vanhan lankapuhelimen luurin kautta tallentunut mössö ei ole ihan sama asia kuin parhaimmilla laitteilla ja nykyaikaisilla tallennusmenetelmillä tuotetut korkealaatuiset konserttiäänitteet.

Jos olisi, tämä puuttuva henkilö olisi voinut kertoa saman, minkä hätäkeskuksessa työskentelevä Pertti Virtanen on todennut kuulustelussa jo muutama vuosi sitten: "Näitä tallenteita pyydetään yleensä siitä syystä, että niiltä pystytään selvittämään, mitä puhelussa on kerrottu. Tarkempaan analysointiin tämä hätäkeskustallenne on erittäin huono, koska siinä taajuusvaste on erittäin heikko. Tämä johtuu jo pelkästään puhelinlinjaominaisuuksista."

Paraskaan kuulo ei voi tehdä epäluotettavasta alkuperäistallenteesta luotettavaa.

Pidätelkää hengitystä - nyt kuuluu kuole!

Syksyllä 2015 mediassa tiivistettiin Ampujan orkesterin aikaansaannokset otsikkolla Syyttäjien uusi tukimus: "Auer huusi kuole". Syksyllä 2009 samaa asiaa uutisoitiin niin, että KRP:n sankaritutkija Tuija Niemi onnistui satojen työtuntien kaivamisella löytämään tallenteelta heikosti kuuluvan sanan u-o-l-e.

Varsinainen uutinen siis - vai onko?

Ei ole. Varsinainen uutinen tässä asiassa on se, mitä minä ja ystäväni havaitsimme tutkiessamme uole-kohtaa Audacity-ohjelmalla viime viikolla. Tämä omituinen uole/kuole/tuole/uooorrrgh-yökkäys on niin iso, että sitä ei voi olla huomaamatta.

Tämä havainto laittaa sekä Tuija Niemen että Raine Ampujan puheet outoon valoon.

Kuuluisa uole-kohta näkyy Audacityn spektrogrammissa kuvassa keskellä ja se on lähes yhtä iso kuin suoraan puhelimessa käyty keskustelu - ja selvästi isompi kuin mikään sellainen ääni, joka oikeasti kuuluu takkahuoneesta, kuten Jukka Lahden voimakkaat laa-huudot, jotka näkyvät kuvassa uolen molemmin puolin.

Raine Ampujan orkesteri väittää siis, että Anneli Auerin äänellä huudetaan kuole takkahuoneessa ja melkein samaan aikaan puhelimessa kuuluu Anneli Auerin hengitysääni. En ota kantaa hengitysääniin, koska en ole jaksanut tarkistaa niitä - minulle on selvää joka tapauksessa, että minun täytyy olla jossain puhelimen lähistöllä siinä kohdassa, jossa uole kuuluu. Tämän kuvan perusteella - ja muutenkin - on kuitenkin selvää, että jos uole on sanottu minun äänelläni, se ei tule läheltäkään takkahuonetta vaan jostain puhelimen läheltä. Jos siis minä olen sanonut tässä kohtaa jotain, olen sanonut sen lähellä puhelinta mutta kääntäen päätä eri suuntaan, jolloin ääneen tulee heti erilainen kaiku ja se kuuluu jonkun verran hiljaisemmin kuin suora puhe puhelimeen.

Jos siis kyseessä on minun ääneni. Palaan tähän kysymykseen ja Tuija Niemen osuuteen asiassa myöhemmissä kirjoituksissani. Tässä kirjoituksessa otan kantaa vain Raine Ampujan ja orkesterin esittämiin epäloogisuuksiin.

Raine Ampuja on kaivanut Jukan alalalalaan joukosta myös toisen ääninäytteen Izotope RX -ohjelmaa apuna käyttäen (kuvassa oikealla), jossa hän omasta mielestään näkee o- ja u-vokaalit ja on tullut siihen tulokseen, että siinä kohtaa kuuluu sana loppu Anneli Auerin äänellä. Ääninäyte tosin ei kuulosta lainkaan minun ääneltäni eikä tallenteelta ole kuultavissa minkäänlaista loppu-sanaa vaikka miten haluaisi - ainoastaan jonkinlainen vaimea ähkäisy jostain päin asuntoa jonkin ihmisen äänellä - tai jotain ääntelyä useamman ihmisen päällekkäisillä äänillä.

Ei siitä sen enempää.

Saamani tiedon mukaan kapellimestari Raine Ampuja olisi aikaisemmin kirjoitellut nettipalstoilla nimimerkillä Alpoholisti ja kuullut myös murhaajan sanoman vittu-sanan, mutta ollut kivenkovaan sitä mieltä, että siinä kuuluu juttu eikä vittu, koska siinä näkyy u- eikä i-vokaali. Myöhemmin hän ilmeisesti on kyllästynyt miespuolisen murhaajan äänten analysointiin, koska sillä ei saa mainetta ja kunniaa.

Tästä sekä Tuija Niemen lukuisista siansaksaisista repliikeistä hänen litteroinneistaan tulimme ystäväni kanssa siihen johtopäätökseen, että koska paniikkitilanteessa ihmiset eivät artikuloi samaan tapaa selkeästi ja virheettömästi kuin normaalissa keskustelussa, äänteiden katseleminen ääniohjelmien käppyröistä vie väistämättä harhaan. Jos äänteistä on vaikea saada selvää kuuntelemalla, ei niistä välttämättä katselemalla tule yhtään sen selvempiä.

Äänitysväitteen loogisuudesta

Ajatus äänittämisestä on tullut alun perin minulta itseltäni, mistä se ilmeisesti jäi kytemään joko poikani tai sijaisvanhempien tai molempien mieliin.

Kun jouduin epäillyksi murhasta syksyllä 2009 pohdin ääneen, miten poliisi oikein kuvittelee, että olisin voinut tehdä sen. Olin kuunnellut hätäkeskustallenteen talvella 2007-2008 Turun poliisilaitoksella ja tiesin, että tallenteelta kuuluu hyvin, että Jukka on ollut vielä hengissä, kun soitin hätäkeskukseen ja pyysin meille apua. Heitin siksi silloin epäillyksi joutuessani ilmoille ajatuksen, kuvitteleeko poliisi, että olen nauhoittanut ne äänet.

En sanonut sitä tosissani vaan vitsinä. Eihän kukaan järkevä ihminen nauhoittaisi murhaamisen ääniä ja soittaisi niitä sitten samaan aikaan, kun poliisi on jo tulossa paikalle. Eihän kukaan voi tietää etukäteen, missä vaiheessa poliisi ehtisi paikalle tai miten hätäpuhelu ylipäätään etenisi.

Silloin en tiennyt - mutta tiedän nyt - että Jukan vammat eivät edes olleet niin pahoja, että ne olisivat estäneet häntä lähtemästä pakoon, ellei paikalla olisi ollut ulkopuolista murhaajaa, joka oli hänen kimpussaan silloin, kun minä olen ollut muualla. Näin on oikeuslääkäri kertonut. Tämä tekee äänitysväitteestä entistäkin hullumman.

Raine Ampujan ja hänen orkesterinsa mukaan siis 1.12.2006 Ulvilassa olisi tapahtunut jotakuinkin niin, että minä olisin "loogisesti" lavastanut itseni murhaajaksi laittamalla nauhurin olohuoneeseen, ottamalla vauhtia eteisestä ja juoksemalla takkahuoneeseen huutamaan "kuole" ja sitten takaisin, ja Jukka olisi samaan aikaan "loogisesti" osallistunut äänilavastukseen ääntelemällä niinkuin joku muka olisi hänen kimpussaan, vaikka hän olisi voinut myös pelastaa henkensä pakenemalla paikalta siinä vaiheessa, kun minä olisin ollut laittamassa "äänitysstudiota" pystyyn, tai missä tahansa muussa vaiheessa myöhemmin.

Puuttuvat välineet

Onkohan kukaan kertonut Raine Ampujan orkesterille, millaisilla välineillä minun olisi pitänyt suorittaa tämä mestarillinen äänilavastus?

Syyttäjä vetoaa tässä asiassa lasten kertomuksiin, vaikka lasten kertomuksissa esiintyvä iso, musta nauhuri on vuosimallia 1980 ja sen kasettisoitin oli nähnyt parhaat päivänsä eikä mikrofonikaan enää toiminut. Alla oleva kuva on ajalta, jolloin asuimme Jukan Turun asunnossa joskus 1998-1999 ja "iso musta" oli paremman puutteessa cd-soittimen kaiuttimena. 

Meillä ei silloin eikä myöhemminkään panostettu äänitekniikkaan. Myöhemmin Ulvilassa tämä vanha soitin sijoitettiin isompaan lastenhuoneeseen hätävararadioksi. Tilasin Elloksen postimyynnistä vanhaa soitinta huomattavasti heppoisemman halpismankkarin, jolla pystyi kuuntelemaan radiota ja soittamaan kasetteja ja cd-levyjä - mikrofonia siinä ei ollut. Kuuntelimme siitä Jukan kanssa  joskus radiota kesäiltaisin terassilla ja joskus laitoin musiikkia soimaan taustalle tehdessäni kotitöitä. Muuta käyttöä meillä ei ollut musiikkilaitteille.

Kuulemma tällaisella laitteistolla ei kovin kummoisia äänilavastuksia suoriteta. Esimerkiksi sängyn siirtymisen ääni, joka kuuluu hätäkeskustallenteelta samaan aikaan, kun minä olen puhelimessa, on diplomi-insinööri Risto Hemmin mukaan niin voimakas, että sen toistamiseen olisi tarvittu ammattilaistasoinen laitteisto.

Täysin oma lukunsa puuttuvien välineiden listalla on Tuija Niemen vaalima langaton rinnakkaispuhelin - me emme ole koskaan omistaneet langatonta rinnakkaispuhelinta. Langaton rinnakkaispuhelin näyttää kuitenkin olevan Tuija Niemelle samanlainen lempilapsi kuin Mika Taurulle on puuvillainen kylpytakki, josta irtoaa polyesterkuitua ja jonka voi hävittää jäljettömiin piilottamalla sen pakastehernepussiin.

Puuttuvat ammattilaiset

Mielenkiintoista on, että syyttäjän kasaamasta "huippuammattilaisten" ryhmästä ei löydy ainoatakaan, joka olisi työkseen tehnyt aitoja äänilavastuksia - siis ketään varsinaista äänityksen ja äänitehosteiden ammattilaista.

Miksi ei?

Ehkäpä siksi, että kukaan itseään kunnioittava äänitysalan ammattilainen ei olisi kehdannut allekirjoittaa sitä amatööripaperia, jonka syyttäjä Raine Ampujan ryhmältä nyt sai. Paitsi ehkä pussi päässä - pussi todella syvälle korvien ja silmien yli vedettynä pakasteherneet korvissa rapisten.

Linkkejä

Tässä blogissa:

- Tuija Niemen ammattitaidosta: Tuija Niemen kallis suojatyöpaikka

- Parodiaa Raine Ampujan orkesterin "tutkimuksesta": Ulvilan murhaajan ääni

Muualla:

- Longplay: Syyttäjän Ulvila-avaintodistaja on amatöörisalapoliisi

- Crimeplus: Auerin asiassa mullistavan omituinen käänne

- Helsingin sanomat: Kapellimestari Ampuja kertoo & kommentteja ääniammattilaisilta

- Omat kommenttini Iltalehdessä: Anneli Auer ihmeissään - ihan hölmö tutkimusaihe
- IL: Auerin vastine syyttäjän uusiin todisteisiin

- IL: Auerin asiantuntija: Nauhalta kuuluu selkeästi toinen miesääni

- MTV3: Asiantuntija: "Ryhmä täysin hakoteillä"

Ulvilan murhaajan ääni

Ulvilan murhan loputtomien lisätutkintapöytäkirjojen toistaiseksi tuoreimmassa osassa (numero 17) on kuulusteltu äänitutkija Tuija Niemen lisäksi neljää musiikillisesti suuntautunutta henkilöä. Osalta heistä on kysytty hauskasti, kuuluuko tallenteelta mitään selvästi tunnistettavaa ääntä, joka voitaisiin liittää ulkopuoliseen tekijään.

No eihän sieltä mitään selvästi kuulu.

Kaikki, mikä kuuluu jostain muualta kuin puhelimen välittömästä läheisyydestä, jää enemmän tai vähemmän epäselväksi. Jopa puhelimen vieressä sanotut repliikit jäävät osin epäselviksi. Miksi siis nimenomaan ulkopuolisen tekijän ääntelyn pitäisikään kuulua selvästi?

Useat eri henkilöt ovat kuitenkin kuulleet mahdollisia ulkopuolisen ääniä, ja useimmat näistä havainnoista näyttävät kasaantuvan samoihin kohtiin. Ne kuulostavat erilaisilta kuin niitä edeltävät ja seuraavat uhrin repliikit, jotka tunnistaa siitä, että uhri huutaa Annua apuun tai ääntelee tuskaisasti puolustautuessaan.

Kaikkein selkeimmin Ulvilan murhaajan ääni kuuluu suurin piirtein kohdassa 1:14-1:15, jossa kuuluu hyvin vaimea, mutta puhdas kirosana "Vittu!" Sanan ensimmäinen tavu tosin on niin vaimea, että sitä ei saa kuulumaan kovin selkeästi edes äänenvoimakkuutta nostamalla. Kiukkuinen TTU! sen sijaan kuuluu erittäinkin selvästi, ja se on todettu jo Tampereella tehdyssä litteroinnissa vuonna 2008.

Kyseessä on miehen ääni, mutta ääni ei ole Jukan. Jukan äänessä on ihan omanlaisensa "särisevä" sointi, joka tästä äänestä puuttuu.

Pian tämän kirosanan perään kuuluu kohdassa 1:18 toinenkin kirosana "Jumalauta!", josta myös kuuluu selvästi vain loppuosa "malauto" tai "auto". Ääni on mahdollisesti murhaajan ääni, mutta se voi olla myös Jukan ääni. Sanan loppuosa on havaittu jokaisessa litteroinnissa alusta alkaen.

Kolmas kirosana kuuluu miehen äänellä hyvin vaimeana ja epäselvänä Anneli Auerin ja hätäkeskusvirkailijan puheen lomassa kohdassa 2:50, jolloin Jukka S. Lahti todennäköisesti saa surmansa tai on juuri kuollut. On epätodennäköistä, että kukaan ääntelisi tai kiroaisi tähän tapaan hätäkeskuksessa virkailijan vieressä, joten kyseessä on hyvin todennäköisesti murhaajan ääni. Mitä ilmeisimmin kirosana on "Saatana!", mutta selvästi kuuluu vain "aata", koska sanan alku ja loppu sekoittuvat muihin ihmisääniin. Sanan keskiosa "aata" on havaittu ensimmäisen kerran Tampereen yliopistolla vuonna 2008.

Viimeisen kirosanan erottelussa olisimme kaivanneet Izotope RX 5 advanced -ohjelmaa, mutta valitettavasti tutkimusryhmämme totesi ohjelman sen verran hintavaksi, että tyydyimme käyttämään ilmaista Audacity-äänenkäsittelyohjelmaa.

Hätäkeskustallenteelta kuultavat kirosanat on koottu yhteen alla olevalle videopätkälle. Hiljaisten äänten voimakkuutta on nostettu, mutta niille ei ole tehty mitään suodatusta.

Kiroilun ja epämääräisen "nuivaa"-äännähdyksen lisäksi hätäkeskustallenteelta on kuultavissa selkeästi kahden eri ihmisen vuorottaista ähinää kamppailun lomassa. Palaan näihin ääniin tulevissa kirjoituksissani.

Ulvilan murhaajan ääninäyte

Olen aina ihmetellyt, miten joku voi kuvitella tietävänsä, ettei hätäkeskustallenteelta kuulu ulkopuolisen ääntä, kun ei tekijää saatu kiinni eikä ole mitään ääninäytettä, mihin verrata.

Nyt on.

Tutkimusryhmä sai taannoin haltuunsa tallenteen, jolla kuuluu murhaajan - korjaus: murhasta epäillyn miehen - ääntä puhelinhaastattelulla kuultuna. Ääntä ei voi suoraan verrata hätäkeskustallenteen ääniin, koska hätäpuhelu on tallennettu 8 bitin vaw-tiedostona  (ilmeisesti huonoin mahdollinen äänitallennelaatu) ja murhaajan ääni kuulu noin 12 metrin päästä lankapuhelimen luurista, kun taas myöhempi ääninäyte kuuluu matkapuhelimesta ja se on tallennettu hyvälaatuisena mp3-tiedostona.

Kun itse kuulin haastattelutallenteen ensimmäistä kertaa, olin yllättynyt siitä, että niin isokokoisella miehellä oli niin korkea ääni. Epäillyn murhaajan ääni sopii erittäin hyvin yhteen hätäkeskustallenteelta kuuluvien melko korkeiden ähkäisyjen mutta myös vähän matalamman "vittu"-sanan kanssa. Ei tätä henkilöä äänen perusteella ainakaan missään tapauksessa voi sulkea pois.

Teimme mielenkiinnon vuoksi Audacity-ohjelmalla myös värigrafiikkaa tutkimustuloksista. Vertailimme hätäkeskuksen vittu-sanaa haastattelussa kuuluvaan juttu-sanaan. Yhdennäköisyys on ilmeinen - molempien sanojen jälkimmäinen tavu muistutti näivettynyttä porkkanaa.

Hieman kyllä ihmettelimme sitä, miten sanan "juttu" u-vokaalit näyttivät sanan ensimmäisessä ja toisessa tavussa aivan erilaisilta, vaikka jotkut väittävät pystyvänsä lukemaan äänteitä graafisesta esityksestä kuin kirjaa. Me emme siihen pystyneet, mutta ehkä se johtui vain siitä, että ryhmässämme ei ollut yhtään kapellialpoa.

Nopeatempoinen "vittu" näkyy kuvassa ylempänä ja rauhallinen "juttu" alempana. Kestoltaan pidempi "juttu" on vertailun helpottamiseksi tiivistetty graafisessa esityksessä samanpituiseksi ylemmän sanan kanssa. Kuvan saa suurennettua klikkaamalla.

Graafisesta esityksestä ei luonnollisestikaan voi tehdä päätelmiä puhujan henkilöllisyydestä pelkästään katselemalla - ääni pitää kuulla. Allaolevalla videolle on poimittu näytteeksi yksi sana epäillyn murhaajan puhelinhaastattelusta. Ääninäytteitä vertailtaessa on syytä muistaa, että ne on tallennettu erilaisella laadulla, erilaisissa tilanteissa ja erilaiselta etäisyydeltä.

Näytteiden äänen väri kuulostaa samalta kuin oletetut ulkopuolisen tekijän äänet hätäkeskustallenteella. Puhelinhaastattelussa kuuluu myös puhujalle tyypillinen tapa ääntää soinnittomat klusiilit (k, t, p) hyvin voimakkaasti ja lisätä sanojen perään ylimääräinen kurkkuääninen hönkäys. Sama tulee esiin hätäkeskustallenteen ääntelyssä mm. TTU-kohdassa sekä ähkimisessä ja puhkumisessa.

Teimme Audacityn kanssa muutakin mielenkiintoista tutkimusta, mutta koska ne eivät koske tämän päivän aihetta, palaan niihinkin myöhemmissä kirjoituksissani.

Loppukevennys

Luettuani syyttäjän viimeisimmän lisätutkintapöytäkirjan olen tajunnut, että on mahdotonta kirjoittaa äänistä yhtään mitään ilman aivan hillitöntä itsekehua. Siksi minun on ihan ensimmäisenä todettava, että kenelläkään koko tutkintaryhmässämme ei ole musiikillista koulutusta, minkä tietysti katsomme itsellemme pelkästään plussaksi, koska näköjään musiikillinen lahjakkuus ja looginen ajattelukyky eivät aina mahdu samaan päähän.

Meistä yhdellä on fonetiikan alan koulutusta, mutta onneksi vain yliopiston pakollisella yleisopintotasolla - ei pääaineena eikä edes sivuaineena.

Laajan tutkintaryhmänne jäsenistä varsinaista tutkimusta oli tekemässä paikan päällä yhteensä neljä henkeä, joista yhdellä on parempi kuulo kuin kellään aikaisempiin tukimuksiin osallistuneella. Hänen nimensä on Piski. Piski ei ole osallistunut aikaisempiin äänitutkimuksiin.

Yksi tutkimusryhmämme jäsen oli asentanut koneelleen Audacity-ohjelman ja etsinyt käyttöohjeet netistä. Toinen henkilö suoritti varsinaisen tutkimustyön konsultoiden välillä ensimmäistä henkilöä. Kolmas henkilö sekä Piski valvoivat, että Audacity ohjelmaa käytettiin lähes ammattimaisella tarkkuudella leikkeiden kopioimiseen ja vahvistamiseen, ja että työ tuli tehdyksi täysin asianmukaisesti.

Kaikkien tutkintaryhmään osallistuneiden erityisosaamiseen kuuluu terve maalaisjärki ja kyky kriittiseen ajatteluun. Me emme esimerkiksi kuvittele, että tekemillämme graafisilla esityksillä olisi mitään muuta arvoa oikeusprosesseissa kuin viihdearvoa.

Tutkimustuloksemme olivat yleisellä tasolla yksimielisiä ulkopuolisen tekijän suhteen - hätäkeskustallenteella kuuluu varmuudella ulkopuolisen tekijän ääntelyä. Yksityiskohdissa oli pieniä vivahde-eroja.

Tutkimustuloksemme kapellimestarin Izotope RX 3 advanced -ohjelmalla esiin kaivaman, väitetysti Anneli Auerin äänellä kuuluvan ppu-loppuisen sanan suhteen sen sijaan olivat hyvinkin eriävät. Minä tunnistin siinä robottipapukaijan äänellä sanotun "vappuh"-sanan. Yksi läsnäoleva ja toinen poissaoleva tutkintaryhmän jäsen tunnistivat siinä ulkopuolisen tekijän puhinaa, jonka he olivat havainneet tässä kohtaa jo ennen kapellimestaria. Kaksi jäsentä -  kuulemisen huippuasiantuntija Piski mukaanlukien - tunnistivat siinä koiran haukuntaa.

Näistä eriävistä havainnoista olisin valmis taipumaan ulkopuolisen tekjän puhinan kannalle, vaikka ääni muistuttaakin enemmän robottipapukaijaa kuin ihmistä. Epäilen, että äänenkäsittelyohjelma on vaikuttanut lopputulokseen.

Loppupäätelmät

Murhaajan ääniä koskevassa tutkimuksessamme tulimme siihen johtopäätökseen, että tallenteelta poimituista äänistä on vaikea sanoa mitään täysin varmaa, koska kuulokokemus on aina subjektiivinen. Koska havaintomme tietyissä kohdissa ovat hyvin yhteneväisiä, uskallamme kuitenkin väittää, että tallenteelta kuuluu miespuolisen murhaajan ääntelyä ja kiroilua. Kovin paljon enempää ei murhaajasta tämän tallenteen perusteella valitettavasti voi varmuudella sanoa.

Hätäkeskustallenteen voi käydä kuuntelemassa anneli.auer.comissa:
(mukana on tekstitys pääkohdista)
- http://anneliauer.com/ulvilan-hatakeskuspuhelu/

Linkkejä litterointeihin:
- http://niinaberg.com/2015/09/16/hatapuhelu-tampereen-yliopiston-analyysi/
- http://anneliauer.com/ulvilan-hatakeskuspuhelu-tarkka-litterointi/