perjantai 9. syyskuuta 2016

Myytit nurin osa 1: Huono alkututkinta


Vuosien varrella on muotoutunut myytti, että Ulvilan surman alkututkinta olisi ollut niin luokattoman huonoa - ja nimenomaan Anneli Auerin tutkintalinjaan liittyen - että sitä oli pakko paikkailla uudella tutkinnalla myöhemmin. Sitä on käytetty tekosyynä niin oikeusprosessin pitkittymiseen kuin syyttäjän tappioon.

Myytin pönkittämiseksi on vedottu Vaasan hovioikeuden tuomioon, jossa on lueteltu tutkinnan puutteita. Puutelista kuitenkin perustuu syyttäjän ja muutaman konstaapelin keskinäisen aivoriihen tuotoksiin, eikä objektiiviseen arvioon siitä, mitä yleisesti ottaen voidaan pitää riittävänä tutkimuksena.

Totta on, että rikospaikkatutkinnassa ei tehty kaikkea mahdollista. Kaikki tarpeellinen kuitenkin tehtiin. Kysymys kuuluukin: tekeekö se tutkinnasta poikkeuksellisen huonon?

Ei tietenkään.


Myytit ja todellisuus


Ylivoimaisesti tärkein tutkimus oli heti tapahtuman jälkeen tehty paikkatutkimus. Olin neljä ensimmäistä päivää sairaalassa ja sinä aikana tehtiin normaali kotietsintä sekä talossa että sen ulkopuolella. Mm. auto, varastotilat, omat ja naapuruston roskikset ja piha-alueet tutkittiin jo tapahtumaa seuraavana aamuna ja taloa käytiin läpi useana kertana usealla porukalla. Kotietsintää tehneet poliisit ovat kertoneet pitäneensä minua syyllisenä tai ainakin epäiltynä, joten ei ole uskottavaa, että kotietsintä olisi tehty välinpitämättömästi tai huonosti.

Kotietsinnässä ei löytynyt mitään.

Käytännössä tämä jo yksinään sulkee minut pois epäiltyjen listalta, mutta toki poliisi teki muutakin tutkimusta. Minut valokuvattiin, paitani taltioitiin ja tutkittiin, hätäpuhelua kuunneltiin, minua ja tytärtäni  kuulusteltiin, perheestämme kyseltiin tutuilta ja sukulaisilta, tietokoneemme ja puhelutietomme tutkittiin ja kuulemma puheluitanikin kuunneltiin. Tapahtumapaikalla tehtiin tavanomaiset tekniset tutkinnat ja asunto tarkastettiin silmämääräisesti kauttaaltaan, mikä on tavanomainen käytäntö. Puhelimessa näkynyt verilaikku testattiin ja siinä todettiin minun omaa vertani.

Jos jotain muuta epäilyttävää olisi ilmennyt, sekin olisi luonnollisesti  tutkittu, mutta mitään ei löytynyt.

Kynnenalusnäytteitäni tai jalkapöytäni verilaikkua ei tutkittu, koska minut oli viety sairaalaan. Kynnenalusnäytteillä tosin olisikin merkitystä vain siinä tapauksessa, että kyseessä olisi ollut ulkopuolinen tekijä, joka olisi kiistänyt tavanneensa Jukkaa - voihan DNA:ta tarttua kynsiin ja muuallekin myös ilman väkivaltaista kosketusta, eikä käteni katsastanut ensipartion poliisi havainnut niissä mitään epäilyttävää. Jalkapöytäni veri oli todennäköisesti omaani, mutta jos se olisi ollut Jukan, sen olisi pitänyt tippua ulkopuolisen tekijän kädessä olleesta välineestä ollessani hänen lähellään. Nimittäin jos minä olisin ollut tekijä, pelkkä laikku ei olisi riittänyt, vaan jalat ja sääret olisivat olleet täynnä samanlaista pientä pisaraa kuin koko ympäristö.

Alkupään tutkinnan suurin virhe olikin tapahtumapaikalta taltioidun takkapuun kontaminoituminen KRP:n laboratoriossa tutkijan DNA:lla. Se ei kuitenkaan ollut alkupään poliisitutkinnan vika vaan laboratorion virhe.


Myytin synty


Myytti alkupään huonosta tutkinnasta tarvittiin sen selittämiseen, miksi poliisilla ei ollut mitään todisteita minua vastaan, vaikka olin useiden epäiltyjen joukosta se ainoa, joka ei olisi ehtinyt hävittää todisteita.

Myytti lähti liikkeelle konstaapeli Jyrki Tuomen kertomuksesta käräjäoikeudessa 2010. Tuomi kertoi tutkineensa ulkoroskiksestamme vain päällimmäiset pussit. Myöhemmin selvisi, että Tuomi oli kuitenkin ollut paikalla vasta noin viikon kuluttua murhasta paikkatutkinnan uusintakierroksella - ja että joku muu oli jo tutkinut roskikset.  Myytti kuitenkin jäi elämään. Myöhemmin  Tuomi tunnusti myös jättäneensä pakastepussit avaamatta tutkiessaan keittiötä - joka sekin oli jo tutkittu aikaisemmin. Tämänkin joku on katsonut virheeksi. Tosin pakastepussiin ei mahtuisi syyttäjän mainostamaa kylpytakkia, ei kirvestä, sorkkarautaa tai miesten talvijalkineita, mutta mitäpä siitä.

Myöhemmin konstaapelit löivät viisaat päänsä yhteen ja keksivät muitakin asioita, joita olisi pitänyt tehdä. Viimeisin keksintö oli koko asunnon kuidutus. Ilmeisesti koskaan missään ei ole tehty koko asunnon kuidutusta, mutta tämäkin "puute" meni mediassa heti läpi ja se on mainittu myös Vaasan hovioikeuden tuomiossa. Kuidutus olisi ollut merkityksetön, koska kuitua todennäköisesti oli joka tapauksessa levinnyt takkahuoneesta pitkin asuntoa poliisien liikkuessa ja verinen suojavaate olisi löytynyt ilman kuidutustakin. Jos yhtään kuitua taas ei olisi löytynyt takkahuoneen ulkopuolelta, joku selitys sillekin olisi varmasti keksitty.

Tuomiossa on mainittu pari muutakin lähinnä teoreettista ideaa siitä, mitä vielä olisi  voitu tehdä, esimerkiksi punnita lakanan verimäärä valumisajan arvioimiseksi. Tällaistakaan ei ilmeisesti ole koskaan tehty. Tuskin on olemassa sellaista laskukaavaa, joka kertoisi kuivuneen veren määrän perusteella sen valumiseen kuluneen ajan useaan eri paikkaan osuneesta haavasta ottaen huomioon, että yhtälö sisältäisi monta tuntematonta muuttujaa.

Kaikki asiallisesti tehty myöhempi tutkimus joka tapauksessa vain vahvisti sitä totuutta, jonka alkupään tutkinta oli jo selvittänyt. Takkahuoneen lattialta taltioidusta hiusvillakoirasta ei löytynyt  merkkejä väkivallasta  eikä veitsen kahvasta löytynyt minun hajuani.

Tuomiossa on kritisoitu myös poliisin tekemiä rekonstruktioita. Ne eivät kuitenkaan kuulu alkupään tutkintaan vaan siihen myöhäisempään vaiheeseen, jolloin tutkinta alkoi ihan oikeasti mennä pieleen.

Ulvilassa tehtiin joulukuussa 2006 sen aikakauden normaali tutkinta. Normaali tutkinta ei välttämättä ole täydellistä, mutta se ei ole myöskään huonoa. Normaali tutkinta on normaalia.

Palaan muihin myytteihin myöhemmin.

13 kommenttia:

  1. Väitelleenä käyttäytymistieteilijänä olen ihmetellyt tätä prosessia. Lähti vyörymään noitateoria, joka kulminoitui ilman näyttöä syntyneeseen hyväksikäyttötuomioon kahden ihmisen osalta. Syyttäjillä oli takanaan piste, josta ei voinut enää kunniallisesti peräytyä. Tähän ajatteluun voi tutustua hiljattain teatterilevitykseen tulleessa "Tulen morsian" -elokuvasa. Taustaksi voi tutustua julkaisuun "Syylliseksi kirjoitettu" (Tampereen yliopisto). Ei ole maailma paljon muuttunut.

    VastaaPoista
  2. Olen aina ihmetellyt, miten sinisilmäisesti jotkut tuomarit ja lehdistö ovat nielleet huonon tutkinnan, kun sentään tämä oli iso juttu aikanaan, johon panostettiin paljon.

    Viimeistään siinä vaiheessa olisi pitänyt tuomareilla soida hälytyskellot, kun samat poliisit haukkuivat tutkintaa, jotka "tiesivät" Annelin syylliseksi alusta asti. Varmaan ovat penkoneet joka paikan tarkasti ja vielä paremmin kuin tavallisissa jutuissa, koska epäilivät Annelia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huomenna on Perjantaissa vieraana Hesarin rikostoimittaja Minna Passi. Toivottavasti Passi on jo ottanut paremmin selvää asioista. Hovioikeuden vapauttavan tuomion jälkeen helmikuussa hän puhuu vielä "poliisin luokattoman huonosta alkututkimuksesta," kun joku häntä haastattelee. Miten ihmeessä oikeustoimittajakin vielä tuolloin uskoi tähän myyttiin? Kovin on ollut valikoivaa hänen tiedonhakunsa. Jännittävää kuulla huomenna, mitä mieltä hän nyt on.

      Onneksi ohjelmassa on myös Erkki Aurejärvi.

      Poista
  3. Hyvä Ansu! Taistele loppuun asti!! Mullakin alkaa kohta ja sit kun "pihlajapuun marjat on pudonneet"..

    VastaaPoista
  4. Olet oikeassa. Kuidutus olisi ollut turha, koska vaatteet ja tekoväline olisivat joka tapuksessa löytyneet kotietsinnässä, jos olisivat olleet samasta taloudesta peräisin. Kuidutusta olisi pitänyt tehdä niiden epäiltyjen kotona ja autoissa, jotka olivat jo ehtineet hävittää todisteet.

    VastaaPoista
  5. Sain tänään postia KKO:lta avustajani välityksellä ja olipahan erikoista huomata, että KKO hylkäsi valituslupahakemukseni 8.9, eli samana päivänä, kun Sinun korvausasiasi tuli! Valtiokone osaa "piikittelyn" taidon.. No, nyt sit helpottaa, kun voi suoraan kumota jo kuollee (1999) ja jo kertaalleen kumotun (1989), kasvatusisän isyyden solunäytteillä (dna), kun aiempi kumoaminen tapahtui "laajemmalla veritutkimuksella", joka jäi hieman yli 80%. Huh..huh?

    VastaaPoista
  6. Hei Anneli, oli hienoa tavata sinut viimeinkin henkilökohtaisesti Tampereella Suomalaisessa kirjakaupassa. Olet joutunut kestämään ihan kohtuuttomia asioita, en olisi uskonut, että tällaista voi tapahtua Suomessa. Tapaus on avannut myös omat silmäni.

    KKO antoi jo oikean päätöksen murhajutussa, vaikka siinä pirun kauan kestikin, joten pakko on yrittää olla positiivinen sen suhteen, että KKO antaisi oikean päätöksen myös seksuaalirikosjutussa.

    VastaaPoista
  7. Järkyttyneenä luin kirjasi.
    Tekstisi oli hyvin jäsenneltyä, älykästä ja looginen. Kauttaaltaan.
    Se kertoo sen, mitä lehdistö ja poliisi/syyttäjät ovat jättäneet kertomatta. Tai vääristelleet.

    Mietin lukuisia kertoja sivuja kääntäessäni, kuinka monta oikeusmurhaa maassamme on tapahtunut ja jatkuvasti tapahtuu joidenkin viranomaisten mielivallan vuoksi?

    Olen itse ollut seuraamassa kerran mm. Käräjäoik.rikosistuntoa, jonka kuluessa yksi lautamiehistä nukkui. Kun tuomio tuli, syytetty todettiin syylliseksi.

    Luottamukseni Suomen poliisiin ja oikeuslaitokseen horjuu tapauksesi auettua rajusti.
    Miksi meillä ylipäätään on Käräjäoikeus, jos pääosin lopullinen tuomio haetaan joka tapauksessa Hovista? 

    Et saa entistä elämääsi koskaan takaisin, et miestäsi. Myös lapsesi on runnottu itsekkäiden ja välinpitämättömien aikuisten pelinappuloina tuusanpäreiksi.

    Miten tällainen voi olla Suomessa mahdollista?

    Me vain joudumme näköjään alistumaan Suomessa mummojen kaltoinkohteluun, vammaisten syrjintään ja näköjään myös oikeusviranomaisten ja poliisin mielivaltaan.
    Tietojamme urkitaan luvatta "sanktioitta" ja pelisääntöjen noudattaminen kuuluu ilmeisesti vain rivikansalaisille ko?
    Voiko näin olla oikeusvaltiossa?

    Tarinasi on kuin pahimmasta painajaisesta. Miten ihmeessä psyykesi on kestänyt ja kestää kaiken tuon myllytyksen?
    Olet uskomattoman vahva nainen!

    Voimia sinulle tulevaan ja uskoa siihen, että lopulta nuorimmat lapsetkin saavat sanoa mitä tahtovat ja perheenne yhdistyy uudelleen. Entistä vahvempana! Erilaisena, mutta vahvempana.

    Kaikkea hyvää sinulle!

    Ps. Varo Seppoja :)

    K.H.

    VastaaPoista
  8. Olen sanaton luettuani kirjasi.

    Hirvittävää ajatella että jokaisella työpaikalla tosiaan on pahoja ihmisiä, jotka tahtovat pahaa hyville ja oikeudenmukaisille ihmisille kuten sinulle.

    Olen ylpeä sinnikkyydestäsi. Olet äärettömän vahva!

    VastaaPoista
  9. Merkillisintä tässä "huono alkututkinta" -höpötyksessä on se, miten sitä voidaan tarvittaessa käyttää myös käänteisesti. Esimerkiksi kun takkahuoneesta ei saatu taltioitua tappajan dna:ta, se muka osoittaa, että ketään ulkopuolista ei ollut.

    Miten niin, jos se alkututkimus kerran oli niin luokattoman huono? Jos tutkivilta poliiseilta jäi huomaamatta pakastimeen jemmatut talvikengät, kylpytakki ja astalo, niin tuskinpa mokomat puusilmät olisivat myöskään löytäneet takkahuoneen lattialta murhaajan verta, kännykkää ja käyntikorttia, vaikka ne olisi nätisti aseteltu Lahden ruumiin viereen.

    Alkututkinta oli siis samanaikaisesti luokattoman huonoa (kun ei löytynyt Anneli Auerin syyllisyyttä tukevia todisteita) ja tolkuttoman hyvää (olisi varmasti löytänyt kaikki ulkopuoliseen viittaavat todisteet).

    Älyttömän kätevää.

    VastaaPoista
  10. Kuuntelin tänään radiosta Roman Schatzin keskusteluohjelmaa Maamme-kirja. Aiheena oli Suomen poliisi ja kansalaisten luottamus poliisiin. Schatzin kanssa aiheesta keskustelivat poliisiylijohtaja Seppo Kolehmainen ja kansanedustaja Tom Packalen. Selväksi tuli, että alkututkinnan puutteellisuus oli syynä siihen, että Anneli Aueria ei saatu lopulta tuomittua teosta. Myytti siis elää poliisissa vahvasti edelleen ja sisäministerille annettua raporttia tutkinnan puutteista käytetään poliisikoulutuksessa oppimateriaalina.
    Lisäksi tuli selväksi, että jos poliisi tekee jotain lainvastaista, asia tutkitaan, jos mahdollista vielä tarkemmin kuin meidän tavallisten kansalaisten tekoset.
    Kyllä riipoo tämä NIIN luotettava poliisi!! Radio piti sulkea hiukan ennen ohjelman loppua, ei hermo kestänyt kuunnella enempää.

    VastaaPoista
  11. Huonoksi tutkinta meni siinä vaiheessa, kun poliisi alkoi lavastaa äänilausuntoja ja tehdä tarkoitushakuisia rekonstruktioita. Pahin vedätys poliisilta ja syyttäjiltä ikinä!

    VastaaPoista
  12. Jostain kuulin, että kirjasi on hyvä esimerkki huonosta poliisintyöstä. Sen perusteella kuuntelin kirjan. Olen järkyttynyt lukemastani ja syvästi pahoillani siitä mitä olet joutunut kokemaan.Ulvilan tapauksen aikaan, muistan itsekkin pelkääväni yöllistä murhaajaa, joka vain tulee ja tappaa, varsinkin silloin olin lasten kanssa yksin kotona.
    Kaikkea hyvää sinulle Anneli. Hienoa että toit yhteiskunnan epäkohdat esille. Kuinka monta syytöntä vielä istuu vankilassa syyttömänä ?

    VastaaPoista

Kirjoita asiallisesti. Kommentit tarkastetaan ennen julkaisua.