torstai 28. huhtikuuta 2016

Mennyttä ja tulevaa

Kuva: Anneli Auer blogi ja kirja - Perhe Auer ja Lahti syyslomalla 2006

Aloitin Anneli Auer kirjoittaa -blogin pitämisen noin puoli vuotta sitten ja blogia on tilastojen mukaan käyty katsomassa 57 858 kertaa. Tarkoitukseni oli esitellä sekä suurimmat pahantekijät että heidän suurimmat pahat tekonsa ja näihin perimmäisiin pohjamutiin on nyt sukellettu. Kaikille blogiani seuraaville on varmasti jo tullut selväksi, että murhaajan ohella pidän suurimpina pääpahiksina Tuija Niemeä ja Tapio Santaojaa, koska ilman heitä tämä koko traaginen sotku olisi jäänyt syntymättä.

Minua on pyydetty kirjoittamaan myös seksuaalirikostuomioista, ja tulen sitäkin haaraa käsittelemään siinä laajuudessa kuin se on mahdollista salassapitomääräyksiä rikkomatta.

Olen samaan aikaan kirjoittanut myös kirjaa kaikesta kymmenen viime vuoden aikana tapahtuneesta. Aloitin kirjan kirjoittamisen jo kesällä 2007, mutta erinäisten "uusien käänteiden" vuoksi kirjan valmistuminen on hiukan viivästynyt ja kirjoittaminen on hankaloitunut, koska ylipitkäksi rönsyillyt tarina pitäisi saada mahtumaan kohtuulliseen kirjan pituuteen. Yksi syy blogini avaamiseen olikin se, että en millään saa kirjaani mahtumaan kaikkea haluamaani. Siksi olen laittanut blogiini mm. virkavirheiden yksityiskohtaisen ruotimisen ja kaikenlaista oheismateriaalia kuten rikospaikkakuvia ja äänitallenteita.

Kirjani tulee olemaan hyvin erilainen kuin tämä blogi. Murhalesken muistelmat  tulee olemaan kertomus elävästä elämästä alkaen syyslomaltamme lokakuussa 2006 ja päättyen nykyhetkeen.

Murhalesken muistelmat ilmestyy näillä näkymin ensi syksynä ja lisätietoa voi tilata kustantajalta osoitteella anneli.auer@intokustannus.fi. Kirjoita viestikenttään "lisätietoja" niin saat aiheesta postia kesällä ja ennen kirjan ilmestymistä saat myös kirjan ensimmäisen luvun. Voit lähettää em. osoitteeseen myös kysymyksiä tai kertoa mitä asiaa haluaisit kirjassa käsiteltävän. Kirja on edelleen työn alla ja sen sisältöön on vielä mahdollista vaikuttaa.

Aion jatkaa edelleen myös blogiani ja lähitulevaisuudessa on luvassa mm. murhaajan kengän sovittamista sekä yksi mielenkiintoinen case-tutkimus eräästä "sivujuonteen sivujuonteesta".

Sitä odotellessa suosittelen valemuistoista ja lasten vääristä kertomuksista kiinnostuneita katsomaan YLE:ltä mielenkiintoisen 47 minuutin pätkän:


Hauskaa vappua!

7 kommenttia:

  1. Minusta on todella urhoollista, että Annu olet tuonut oman äänesi esiin blogissasi, ja että lisäksi kirjoitat kirjaa. Todella rohkeita ja rehellisiä tapoja kohdata se valtamedian noitavaino, jonka kohteeksi olet joutunut somessa.

    Se mikä minua sinun kohtalossasi kauhistuttaa, on se järkyttävä tosiasia, että ihmisten keskimääräinen sivistyksen ja inhimillisyyden taso näyttää olevan sama kuin 1600-luvun noitavainoissa, tai Natsi-Saksan juutalaisvainoissa.

    Vaatisi pitkän sosiologisen esseen sen selvittämiseksi, miksi yksittäiset kansalaiset reagoivat tällä tavalla, saati suuremmat kansalaisjoukot. Yksi yhteinen nimike on autoritaarisuus ja viranomaisusko. Syyllisen etsiminen mihin tahansa omaan pahoinvointiin.

    USA:ssa tuotettiin 50-luvulla erittäin opettavaisia elokuvia siitä, miten joukkolynkkaukset syntyivät Villissä Lännessä. Meillä pitäisi nyt tuottaa erityisesti tieteellistä materiaalia tuollaisesta massahysteriasta, joka selittäisi tätä nykyaikaista ilmiötä.

    VastaaPoista
  2. Onpa hyvä tietää, että Anneli kirjoitat kirjaa kaikesta kokemastasi. Uskon ja toivon, että tuo kirja avaa monien "silmät"- erityisesti niiden jotka sokeasti uskovat KAIKEN, mikä tulee viranomaisten ja varsinkin median kautta. Onhan se jo kuultu ja nähtykin, että viranomaistenkaan toiminta ei aina kestä päivänvaloa. t. Satu

    VastaaPoista
  3. Sitä olen miettinyt, mikä rikos on suhteutettuna rikkoa salassapitoasiat. Minkälaisen kakun saa, kun kertoo totuuden, vaikka salassa pitäisi pitää? Kannattaisiko, jos ehdollisella selviää...

    VastaaPoista
  4. Anneli viittaa blogissaan Ylen haastatteluun 'Inhimillinen tekijä': Muisto vai valemuisto. Se oli tarpeellinen ohjelma sen selvittämiseen, miten ihmisen muisti toimii, mutta tuo tieteellinen tutkimus on useimmille täysin tuntematonta, vaikka siitä on Suomessakin keskusteltu jo pari vuosikymmentä.

    Ihmiset uskovat, että heidän muistikuvansa menneisyydestä vastaavat todellisia tapahtumia. Useimmiten näin varmaan onkin, mutta muistamiselle on monia virhelähteitä. Niistä on tehty paljon kattavaa tieteellistä tutkimusta.

    Merkittävin virhelähde on tilanteen jälkeen saatu informaatio, joka hämärtää alkuperäiset havainnot. Tämä on todistettu lukuisissa tieteellisissä sokkotutkimuksissa. Etenkin kun kyse on äkillisistä tilanteista (auto-onnettomuus) ihmisten kyky havannoida tapahtumia on heikko, samoin mahdollisuus tallentaa muistiinsa muita kuin joitain keskeisiä havaitsemiaan ilmiöitä.

    Olennaista on myös se, mitä tietoa todistaja saa tilanteen jälkeen. Se informaatio muokkaa hänen havaintojaan, eli hän rakentaa muistikuviaan sille, mitä on myöhemmin muilta kuullut.

    Jenkkilässä on tehty tutkimuksia siitä, mitä lapset koulusurmien aikana havainnoivat. Monet kertomukset olivat yhteneviä, mutta osoittivat myös sen, että erilainen havainnointipaikka tuotti poikkeavan kuvauksen.

    Se mikä noissa lasten kuvauksissa oli merkittävää muistitutkimuksen kannalta oli se, että myös sellaiset lapset, jotka eivät tuona päivänä olleet koulussa, tuottivat kertomuksen, jonka mukaan he olivat itse nähneet nuo tapahtumat, ja olleet niihin osallisina.

    Nämä tiedot palauttavat minut kysymään, miten luotettavia Auerin lasten todistukset olivat äidin syyllisyydestä isän murhaan, kun tietojen mukaan he olivat unessa.

    Vielä enemmän kyseenalaistan Auerin ja Kukan syyllisyyden seksuaalirikoksiin, jonka väitteen syyttäjät toivat kehiin, kun Vaasan Ho vapautti Auerin.

    En tiedä mistä psykologiasta tässä kaikessa on ollut kyse. Mutta käsitykseni on, että lapsia käytettiin räikeällä tavalla hyväksi todistamaan äitiään vastaan murhassa, jossa hänet haluttiin saada syylliseksi.

    Kun tämä ei tuomioistuimessa onnistunut, Aueria syytettiin lastensa seksuaalisesta pahoinpitelystä yhdessä Kukan kanssa. Ja siitä saatiin tuomio, kun tuo rikos on niin inhottava, että myös tuomioistuin kauhistuu. Ja siinä eivät enää oikeusperiaatteet toimi.






    VastaaPoista
  5. Anneli, odotan kirjaasi yhtä innolla, kuin uusia blogikirjoituksiasikin. Satakunnan Kansan toimittaja Harri Aalto kirjoitti artikkelin kirjasi tulevasta julkaisusta, mutta hän oli antanut kirjallesi nimen Murhalesken mustelmat (painovirhe paholainen(?) korjattiin myöhemmin).

    Minusta tuo Murhalesken mustelmat olisi oikein sopiva nimi kirjallesi, olethan joutunut perheinesi virkakoneiston hampaisiin ja jyrätyksi ennennäkemättömällä tavalla. Nimi kuvastaisi myös hyvin sitä terävää huumoria, jota sinulla on. Ilman huumoria ei elämästä selviä hengissä, on aina ollut oma mottoni. Vaikeissa, jopa mahdottomilta tuntuvissa tilanteissa huumorilla selviää jotenkuten järjissään. Toivonkin, että annat huumorin virrata kirjasi sivuilla.

    VastaaPoista
  6. Olet rohkea selviytyjä! Minä ja monet muut olemme sinun puolellasi. Muista se. Tsemppiä!

    VastaaPoista

Kirjoita asiallisesti. Kommentit tarkastetaan ennen julkaisua.