keskiviikko 23. joulukuuta 2015

Matti Nissinen ja paha karma

Ulvilan murha - Valtakunnansyyttäjä Matti Nissinen ja paha karma

Valtakunnansyyttäjä Matti Nissinen totesi Ulvilan murhajutusta, että sillä on ollut huono karma alusta lähtien. Kaikki mikä voi mennä pieleen, on mennyt pieleen.

Olen samaa mieltä, mutta eri perustein.

Jos hätäkeskuspäivystäjä olisi turhanpäiväisen jaarittelun sijasta kutsunut poliisit paikalle heti ja jos poliisit olisivat olleet vähänkin lähempänä, tekijä olisi jäänyt kiinni kesken puukotuksen, mieheni Jukka S. Lahti olisi jäänyt henkiin ja olisimme molemmat päässeet sairaalasta kotiin hyvissä ajoin ennen joulua.

Valitettavasti näin ei käynyt. Lähin poliisi oli Porissa ja Porista Ulvilaan on sen verran matkaa, että tekijä ehti viimeistellä työnsä ja paeta ennen kuin poliisi saapui paikalle. Tästä voi varmasti syyttää huonoa karmaa - se ei ollut varsinaisesti kenenkään vika.

Sen jälkeen poliisi alkoi tutkia tapausta. Toisin kuin  syyttäjälaitos on antanut ymmärtää, poliisi tutki heti ensimmäisenä epäiltynä minua, kuolleen Jukka S. Lahden vaimoa Anneli Aueria. Minut valokuvattiin ja paitani otettiin talteen ennen kuin lähdin neljäksi päiväksi sairaalaan hengenvaarallisen rintavammani kanssa. Tapahtumapaikka kuvattiin, paikalta otettiin tavanomaiset näytteet ja koko talo tutkittiin monen poliisimiehen ja -naisen voimin. Jokaiselle annettiin oma alue ja kaikki paikat tuli katsottua lastenhuoneita ja kodinhoitohuoneen peränurkkia myöten. Jopa pölyiset vaatepussit kodinhoitohuoneen perällä avattiin ja lattiakaivotkin tarkastettiin. Roskikset, ulkovarastot, auto ja piha-alueet tutkittiin jo heti 1.12.2006.  Tietokoneemme takavarikoitiin. Ystävillemme ja sukulaisillemme soiteltiin ja kyseltiin meistä. Oikeuslääkäriltä kysyttiin, olisivatko uhrin vammat voineet syntyä jo aikaisemmin niin että olisi jäänyt aikaa lavastukselle.

Mitään sellaista ei löytynyt, joka olisi osoittanut minuun, vaikka kokonainen armeija epäluuloisia poliiseja käänsi kaikki kivet ja kannot saadakseen todisteita minua vastaan.

Myöhemmin nämä samat poliisit ovat luetelleet jälkiviisaina joitakin sellaisia yksityiskohtia, joita heidän mielestään olisi voinut tutkia paremmin. Yksi poliisi kertoi tutkineensa vain päällimmäiset roskapussit ja jättäneensä pakastimen pakastepussit avaamatta. Hän tosin oli ollut paikalla vasta viikkoa myöhemmin, jolloin kaikki paikat oli jo tutkittu vähintään kertaalleen, joten hänen tutkimisillaan ei enää ollut suurta merkitystä, Näin syntyi kuitenkin myytti alkupään huonosta tutkinnasta.

Ainoa varsinainen virhe, jonka minä olen löytänyt Juha Joutsenlahden aikakaudelta, on se, että hän luotti rikosylikonstaapeli Tapio Santaojaan. Siinä kohtaa paha karma astui taas peliin.

Varsinaisen tempun paha karma teki kuitenkin KRP:n laboratoriossa. Takkapuun kulmasta eristetty vieraan miehen DNA olikin laboratoriossa työskentelevän KRP:n tutkijan DNA. Voiko tutkinta enää paljon pahemmin mennä pieleen?

Hmm...

Kyllä voi.


Pahasta karmasta pahaan poliisiin ja pahaan syyttäjään


Kuten olen aikaisemmassa kirjoituksessani todennut, Tapio Santaoja sai nykyisen pääepäiltyni oudosta käyttäytymisestä kesäkuussa 2007 sellaista tietoa, että jos minä olisin ollut poliisina, olisin ilman muuta määrännyt hänet hajutestiin ja jättänyt toisen senaikaisen epäillyn näyttelijä Kai Tannerin rauhaan. Tapio Santaoja kuitenkin valitsi toisin.

Hajutestillä on ratkaistu menestyksekkäästi joitakin muita selvittämättömiä henkirikoksia, joten mieheni murha olisi voinut hyvinkin selvitä jo kesällä 2007. Oliko Tapio Santaojan teko pahaa karmaa, huonoa poliisityötä vai tahallista tyrimistä salaisuuksien suojelemiseksi? Kuka tietää.

Varmuudella joidenkin ihmisten tahallinen pahuus tuli kuvioihin mukaan kuitenkin viimeistään siinä vaiheessa, kun poliisi alkoi ns. rakentaa näyttöä minua vastaan. Jos joskus ehdin ja viitsin, laitan tänne blogiini yksityiskohtaisen esittelyn rekonstruktioiden pahimmista virheistä niin, että niitä voi sitten vaikka käyttää oppimateriaalina tuleville poliisisukupolville, mutta nyt tyydyn vain viittaamaan Vaasan hovioikeuden viimeisimpään tuomioon, jossa se kritisoi näitä rekonstruktioita poliittisesti korrektein sanakääntein. Jostain syystä nämä poliisin loppupään tutkinnan virheet ovat mediassa jääneet lähes huomiotta, kun taas syyttäjälaitoksen syöttämää myyttiä alkupään huonosta tutkinnasta hoetaan melkein jokaisessa jutussa, joka aiheesta on kirjoitettu.

Vieläkin selvemmin mennään pahasta karmasta syyttäjien ja tiettyjen muiden virkamiesten henkilökohtaiseen pahuuteen siinä vaiheessa, kun juttu on mennyt oikeuteen. Ei mene pelkästään pahan karman piikkiin, että jokainen tämän sotkun syntyyn osallistunut henkilö on joutunut jollakin tavalla ummistamaan silmänsä tosiasioilta ja siirtymään faktoista fiktioon. Olen toistaiseksi kirjoittanut lähinnä äänitukija Tuija Niemestä, koska hän on sekä ensimmäinen että myös viimeinen kaikista niistä virkamiehistä, jotka ovat antaneet pahalle pikkusormensa ja vähän enemmänkin, mutta hän ei suinkaan ole ainoa.

Ei sovi unohtaa myöskään eläköitynyttä tutkinnanjohtajaa Pauli Kuusirantaa, jolla oli kiire päästä loistamaan mediassa Ulvilan murhan ratkaisijana jo ennen kuin esitutkinta oli valmis ja ennen kuin edes syytettä oli nostettu.

Paha karmako se lehtien palstoilla rehvasteli? Paha karmako on kylvänyt medialle kaikenlaista väärää tietoa ja luonut ikäviä ennakkoasenteita syytettyjä kohtaan? Paha karmako on ajanut syyttäjiä pitämään kynsin hampain kiinni valheellisista väitteistään ja pitkittämään tätä juttua haalimalla kaikenlaista valenäyttöä, jolla asiaa on taas saatu runnottua eteenpäin?

Kyllä joku syyttäjistä olisi voinut katkaista pahan karman kaulan ihan koska vain.


Syyttäjälaitoksen painajainen


Matti Nissisen mukaan juttu on ollut syyttäjälaitoksen kannalta painajaismainen. Voin vakuuttaa, että se on ollut syytetyn, omaisten ja useiden sivullistenkin kannalta vielä moninkertaisesti painajaismaisempi.

Mitään siitä, mitä syksystä 2008 lähti tapahtumaan minun ja perheeni tuhoksi, ei olisi pitänyt koskaan tapahtua. Sekä minulle itselleni että erityisesti lapsilleni oli hirveä shokki, kun äiti  pidätettiin, vietiin pois ja koko maailma kääntyi äkkiä nurin päin.

Ensimmäisenä talvena lapseni olivat Pienten lasten vastaanottokodissa ja minä olin vankilassa odottamassa vapautumista. Luulimme, että silloin asiat olivat huonosti, mutta silloin asiat olivat vielä hyvin. Lapsillani oli toinen toisensa, isovanhemmat ja muita sukulaisia, jotka olivat heidän tukenaan ja meillä oli toivo paremmasta huomisesta.

Joulun alla Pienten lasten vastaanottokodissa tehtiin kynttilöitä ja lapset toivat niitä minulle vankilaan joululahjaksi. Vankilaan ei saanut kynttilöitä sisälle, joten ne laitettiin muovipussiin ja siirrettiin varastoon odottamaan vapautumista. Siitä joulusta on nyt kulunut kuusi vuotta ja vasta nyt pääsin sytyttämään nämä kynttilät.

Kynttilöitä lapsilta Anneli Auerille vankilaan jouluna 2009

Ikävä kyllä minulla ei enää ole lapsia. Vanhin tyttäreni on kasvanut jo aikuiseksi ja kolme nuorinta lastani on eristetty muista sukulaisista sijaisvanhempien suljettuun maailmaan. Lisäksi meidät kaikki on leimattu omituisiksi - minut on leimattu rikolliseksi ja lapseni on leimattu rikosten uhreiksi rikoksista, joita ei ole ikinä tapahtunut. Mikään tästä omituisuudesta ei kuitenkaan ole peräisin meistä itsestämme vaan niistä viranomaisista, jotka tämän sotkun ovat keittäneet kasaan. Kaikki, mikä viranomaistoiminnassa voi mennä pieleen, on mennyt pieleen.

Voihan tästä syyttää pahaa karmaa, mutta sillä pahalla karmalla on myös kasvot ja ne kasvot kuuluvat kaikille niille viranomaisille, jotka ovat tuulen vieminä heittäytyneet mukaan sen sijaan, että olisivat taistelleet pahaa karmaa vastaan.

Osa tätä pahuutta on myös se, että Matti Nissinen ja muut syyttäjät eivät ota vastuuta mistään vaan jättävät syyttömänä syytetyn maineen puhdistamisen muiden harteille ja samalla jättävät hirveän taakan kannettavaksi sekä minulle että minun lapsilleni.

15 kommenttia:

  1. Hieno kirjoitus Anneli ja toivon, että näin joulunalla mahdollisimman moni tämän viimeisen tekstisi lukisi! Tästä johtuen ja tuskasi tuntien minäkin lainaan sitä sellaisenaan blogiini, jotta mahdollisimman moni "pahan karman" omaava ja pahuuden kasvot omistava voi rukoilla ja anoa armoa jo ennalta, sillä viimeisellä tuomiolla on kaikki se tapahtuva, mitä on elämänsä aikana ja saatossa kylvänyt! Vain Korkein voi armahtaa ja anteeksi antaa jos edes tajuaa pyytää!? Hyvää joulua Sinulle ja voimia pahuuden edessä, sillä pahuus on vallalla maan..

    VastaaPoista
  2. Voin pahoin valtakunnansyyttäjä Nissisen kommenteista.

    Kun korkein oikeus oli vapauttanut Auerin syytteistä, valtakunnansyyttäjä kommentoi medialle OITIS, että henkirikos ”jää todennäköisesti selvittämättä”. Miten hän sen jo nyt tietää?

    Valtakunnansyyttäjä valittelee prosessin pitkää kestoa, mutta pitkitti sitä vielä lopuksi ITSE lähes vuodella päättämällä valitusluvan hakemisesta. Kun lopputulos ei hänen mukaansa ollut yllätys, voi pitkittämisratkaisua todella ihmetellä. Hän valitteli prosessin pitkää kestoa myös vuonna 2012 (!), kun KKO palautti jutun uudelle kierrokselle. Pitkittäjänä oli silloinkin valtakunnansyyttäjä ITSE, päättämällä valitusluvan hakemisesta.

    ”Jotta jatkossa vältyttäisiin tällaiselta vatkaamiselta ja pitkällisiltä oikeudenkäynneiltä”, Nissinen ehdottaa lakiin muutosta, että näyttökysymykset käsiteltäisiin vain kerran, käräjäoikeudessa. Miksi hän ehdottaa sitä nyt, kun tiedetään, että jos Auerin kohdalla näin olisi menetelty, olisi tuomittu syytön elinkautiseen? Se on pahin virhe, jonka oikeuslaitos voi tehdä.

    Valtakunnansyyttäjä hyppii KKO:n varpaille arvellen, että vapauttavaan päätökseen on ”ehkä tämä viive osaltaan vaikuttanut”. Kas, kun se ”viive” ei ole vaikuttanut valtakunnansyyttäjän omiin ratkaisuihin! Itse en lähde KKO:n puolesta puhumaan. Totean vain, että KKO ottaa käsiteltäväkseen asioita kolmella perusteella: ennakkopäätösperusteella, purkuperusteella tai painavan syyn perusteella. Yhtäkään näistä se ei käyttänyt.

    Voiko joku kuvitella, että niin kauan kuin Nissinen on maan korkein syyttäjäviranomainen, oikeaa syyllistä edes yritetään saada vastuuseen?

    Samaisesta valtakunnansyyttäjänvirastosta kuin valtakunnansyyttäjä Nissinen, tulee myös apulaisvaltakunnansyyttäjä Kalske. Hän ei nähnyt vuonna 2014 aihetta aloittaa (edes) esitutkintaa poliisimiesten (Kuusiranta ja joku muu) toimissa, kun Auer oli heistä kannellut. He ovat yhdessä syyttäjien kanssa jahdanneet syytöntä vuosikaudet, mutta eivät ole tehneet apulaisvaltakunnansyyttäjän mielestä mitään virhettä.

    Ainoa poliisimies, joka tekemisistään on joutunut vastaamaan, on komisario Joutsenlahti, joka on hovioikeuden päätöksellä 2015 todettu syyttömäksi. Hän on niitä harvoja, jotka olivat Auerin syyttömyyden suhteen OIKEASSA. Myös näin jälkikäteen arvioituna. Häntä yritti ajaa vastuuseen valtakunnansyyttäjävirastosta tällä kertaa valtionsyyttäjä Äijälä, siksi, että Joutsenlahti teki porilaista näyttelijää koskevassa tutkinnassa vähäisen virheen, joka on korjattu, anteeksipyydetty ja vahingonkorvattu jo ajat sitten.

    Onko tässä jotain mennyt nurinkurin?

    Lain mukaan syyttäjän on otettava huomioon sekä syytettä vastaan että syytteen puolesta puhuvat seikat. Mitä ovat tehneet syyttäjät Auerin kohdalla? He ovat KÄÄNTÄNEET syytettä vastaan puhuvat seikat syytettä puoltaviksi seikoiksi: Kun asunnosta löytyy vieraita kengänjälkiä, Auer on LAVASTANUT ne. Kun ei voi yhtä aikaa olla puhelimessa ja murhata, Auer on käyttänyt TAUSTANAUHAA. Kummallekaan väitteelle ei löydy minkäänlaista todistuspohjaa. Kaiken lisäksi syyttäjien hullu teoria olisi edellyttänyt, että 9-vuotias tytär olisi ollut juonessa mukana. Tämä on niin mahdoton väite, että sitä he eivät ole kehdanneet ääneen sanoakaan.

    Jos valtakunnansyyttäjä Nissisellä olisi oikeudentuntoa, hän eroaisi tehtävästään. Jos Suomi olisi oikeusvaltio, hänet erotettaisiin tehtävästään.

    Lähteet:
    http://yle.fi/uutiset/valtakunnansyyttajan_oppi_ulvilan_murhakasittelysta_lainsaadantoa_syyta_muuttaa/8539675
    http://www.mtv.fi/uutiset/rikos/artikkeli/valtakunnansyyttaja--ulvilan-murhatapauksen-kasittely-kestanyt-valitettavan-pitkaan/2045848
    http://www.ess.fi/uutiset/kotimaa/2015/12/18/valtakunnansyyttaja-uskoo-ulvilan-murha-jaa-selvittamatta
    http://www.satakunnankansa.fi/Satakunta/1194913871970/artikkeli/auerin+ulvilakanteluista+ei+jatkotoimia.html
    https://fi.wikipedia.org/wiki/Juha_Joutsenlahti
    http://www.iltalehti.fi/uutiset/2014020418007837_uu.shtml
    http://poliisirikollisena.com/2015/02/joutsenlahti-jos-olisin-halunnut-salata-olisin-sen-osannut-tehda/

    VastaaPoista
  3. Hei Anneli!

    Kyynel tuli silmään kun näin nuo kynttilät. Olisipa hienoa, jos lapsesi ottaisivat sinuun yhteyttä, asiat järjestyvät kyllä ihan varmasti, toivottavasti haluavat pian pois sieltä sijaisperheestä. Voimia ja Rauhallista Joulua!

    VastaaPoista
  4. Anneli sinua on koeteltu niin paljon ,itse äitinä voin ymmärtää tuskasi.Tulee vielä kerran päivä kun olette yhtä perhettä.Hyvää joulua sinulle ja tyttärellesi

    VastaaPoista
  5. Miten meillä voikin olla tuollainen valtakunnansyyttäjä?! Törkeyden huippu suorastaan, nuo hänen puheensa.

    Ja näinkö vähällä julkisuudella mitä tähän mennessä on ollut, kuitataan nyt tämä lopullinen vapautumisesi, kun olet vähintään 6 vuotta ollut syytettynä/syyllistettynä. Ja media ja kaiken maailman kirjoittelijat keskustelupalstoilla ovat riepotelleet viimeisen päälle. Kyllä paljon isompi haloo pitäisi tulla, mutta lienevätkö toimittajat vähän häpeissäänkin, syytä olisi. Kun lehtien linja on ollut mikä on, tilaa on annettu lähinnä syyllistäville kirjoituksille.

    Hyvää Joulua! Tämä joulu on varmaan onnellisempi kuin vuosiin!

    VastaaPoista
  6. Ensimmäinen toivomukseni on, että syyttäjälaitosta ei johda Matti Nissisen tapainen henkilö. Onhan outoa että johdossa oleva henkilö ilmoittaa, että hänellä oli alkuaan se tuntu, että jutulla on ‘paha karma’. Siis mitä?

    Kyllähän tässä asiassa turvauduttiin faktojen sijaan juuri tuollaiseen uskomiseen. Käytettiin asiantuntijana jotain huru-ukkoa, joka oli vakuuttunut siitä että itse saatana sorkkineen tallustelee maan päällä. Sen lisäksi hankittiin selvänäkijä, joka näki Ulvilan maalaismaisemassa heinäseipäitä. Hieno havainto!

    Viimeisenä vetona syyttäjä hankki orkesterinjohtajan (Ampujan, sattuva nimi!) kavereineen vakuuttamaan KKO:lle, että häke-nauhoitus olikin Auerin lavaste. Tätä ennen tosin KRP:n tutkija Niemen kuulo oli pettänyt kerta toisensa jälkeen, ja hän kirjoitteli uusia lausuntoja sen mukaan, mitä poliisi tahtoi.

    Kyllä näillä keinoin oikeustapaukselle kertyykin ‘paha karma’, mutta sellaista ei voine lukea syytetyn vaan poliisin ja syyttäjien aiheuttamaksi. Siis rikosta perustellaan huu-haalla, ja sitten pahoitellaan kärsimään joutuneille (kenelle heistä?), että tämä ei nyt ihan onnistunut. Aueria ei siis saatu tuomituksi, vaikka kaikki mahdollinen tehtiin, kun se karma, se karma!

    Tämäkö oli syyttäjän mielestä se paha karma? Sitä se oli Auerin ja hänen omaistensa kannalta, mutta en tiedä hänen tällaiseen vedonneen, vaan yrittäneen selvittää faktoja, joita poliisi ei halunnut luovuttaa.

    Yksi asia on minua pari vuosikymmentä suututtanut suomalaisessa oikeusjärjestelmässä on termi ‘asiantuntija’. Ikiaikaista perinnettä on ollut se, että lääkäri on aina asiantuntija - elämän ja kuoleman asiantuntijana. Hänen ei ole edes tarvinnut tulla oikeuteen, kunhan on allekirjoittanut lausuntonsa.

    Tavat ovat kuitenkin noista ajoista höltyneet. Nyt on tapana vaatia myös lääkäri kuultavaksi, kuten tässä tapauksessa poliisin paljon käyttämä Minna Joki-Erkkilä. Uskovaisena ihmisenä myös hän uskoo ihmeisiin: yhdynnässä rikkoutunut immenkalvo kasvaa takaisin!

    Hän kykeni lisäksi valon voimalla paljastamaan lasten iholta pahoinpitelyn jälkiä, joidenkin tietojen mukaan myös saatananpalvonnasta todistavia ylösalaisin olevia ristinmerkkejä (mistä suunnasta tarkasteltuna?).

    Tästä syntyi puolustukselle se ongelma, että kukaan MJE:n kollega ei suostunut todistamaan häntä vastaan. Hän oli ‘asiantuntija’, jonka tietämystä tuomioistuin ei asettanut kyseenalaiseksi, vaikka hänen lausunnostaan löytyi useita virheellisiä johtopäätöksiä, joita hän joutui korjailemaan.

    Vuoden -16 alussa tulee voimaan sellainen lainmuutos, että partit saavat itse nimetä asiantuntijansa. Se vaikuttaa hyvältä parannukselta nyt, saa sitten nähdä mitä tuosta seuraa. Sitä ongelmaa tämä muutos ei korjaa, etteivät lääkärit halua lähteä oikeuteen kollegaansa vastaan.

    Välttämätön lainmuutos on kuitenkin EIS:n ‘fair trial’, jonka mukaan puolustuksella tulee olla ‘tasavertaiset resurssit’ suhteessa syyttäjään. Tämä tarkoittaisi sitä, että puolustus saa myös vastaavat rahalliset resurssit ja mahdollisuuden teettää omia selvityksiään ja pyytää asiantuntijoilta tarvitsemiaan lausuntoja. Vasta sitten oikeudenkäynti on fair.

    Mutta ei riitä, että oikeudenkäynti on fair. Koko prosessin pitää olla sellainen. Poliisi tai syyttäjä eivät saa pimittää - saati väärentää todisteita epäillyn kampittamiseksi, eikä epäillylle saa valehdella, tai painostaa häntä, kuten tässä tapauksessa tehtiin tunnustuksen puristamiseksi.

    Anu Suomela

    VastaaPoista
  7. Aina olen uskonut Annelin syyttömyyteen. Oli suuri helpotus, kun tämä Annelin kiusaaminen loppui. Lavastusväite on aivan mahdoton väite. Siihen ei ole mitään näyttöä, paitsi lasten kertomat mielikuvitusjutut. Kai ensihoitajat näkivät, että Jukasta vuotanut veri oli tuoretta. Verihän maksoittuu melko nopeasti joutuessaa ihmisen ulkopuolelle. Kai he tutkivat Jukan tilanteen todeten hänen kuolleen? Ehkä näitä ei enää kannata miettiäkään, kun vahinko on jo sattunut, eikä mitään enää ole tehtävissä.

    VastaaPoista
  8. Monia asioita olen ihmetellyt, että niinkin korkeassa virassa olevat ihmiset eli syyttäjät ja tuomarit, väittävät suorastaan mahdottomia tapahtumia. Yksi on se, kuinka Jukka pyytäisi apua ihmiseltä, joka on väitetty olevan tappaja eli Anneli. Kun Jukka huutaa Annua apuun, niin onhan se selvä asia, että juuri silloin tappaja oli hänen kimpussaan ja Anneli samaan aikaan puhelimessa.Toivottavasti Annelin poika aikuistuessaan tulee omantunnontuskiin ja peruu kaikki mielikuvitusjuttunsa sekä murhasta että seksuaalirikoksista.En tarkoita tällä, että syyllistäisin häntä. Hän oli lapsi, jota johdateltiin ja manipuloitiin tosi härskisti haastattelutilanteissa. Miten ns. "älykkäät asiantuntijat" uskovat sellaista puppua, mitä lapset ovat kertoneet. Uskon ja toivon, että Anneli ja Jens saavat oikeutta siinäkin asiassa. Ennenkaikkea toivon, että oikea murhaaja saadaan kiinni, ennenkuin hän kuolee. Uskon että oikea murhaaja tietää, että Anneli on tunnistanut hänet. Odotan mielenkiinnolla, että Anneli kirjoittaisi kirjan kamalista kokemuksistaan.

    VastaaPoista
  9. Hei Anneli.
    Olen ollut alusta asti vakuuttunut, että olet syytön. Joskus median lööpit ovat muutaman sekunnin ajan heilauttaneet näkemystäni, mutta hetken mietittyäni olen nähnyt ne lööppeinä, jotka haluavat lehdilleen ostovoimaa. Järkeni on sanonut, ettet ole mitenkään pystynyt toteuttamaan raakaa murhaa niillä perusteilla, joista Sinua on syytetty. Dekkarit ovat erikseen,joihin voidaan sepittää ties mitä mielikuvituksellista juonen kiemuraa. Foorumeilla, joissa Ulvilan tapausta käsitellään esiintyy ihmisiä, joille mikään perustelu ei riitä syyttömyytesi tueksi. Vaikka Suomen keskiaikaiseen inkvisitioon perustuva oikeudenkäyntijärjestelmä kohdallasi totesi Sinut lopulta syyttömäksi olen lähes varma, ettei näiden henkilöiden itsetunto ja jääräpäisyys koskaan anna siinä periksi,jotta pyytäisivät anteeksi solvauksiaan, yms. edes vaikka todellinen murhaaja tulisi tunnustamaan miehesi murhan. Tuolloinhan oletetaan Sinun maksaneen korvauksistasi hänelle mukavan summan, jotta tunnustaisi, istuisi kakkunsa, joka jollakin viranomaissuhteella olisi pikkuinen palanen.

    Onkohan häke-nauhan viralliseen tutkintaryhmään kuuluvien esim. Tuija Niemen kuuloa koskaan tutkittu perusteellisemmin kuin työterveyshuollon perus-kuulotestissä?
    Monille kuulovammaisten lasten vanhemmille suoritetaan tarkempia kuulotestejä, joissa kartoitetaan mahdollinen periytyvyys. Monille tulee yllätyksenä, että kuulo onkin alentunut, vaikka perus-seulat antavat ns. puhtaat paperit.
    Mitä tulee Ampuja-orkesteriin, niin hyvin usealla musiikin ammattilaisella ja harrastajalla on alentunut kuulokäyrä, johtuen konserttien volyymitasosta. Ihmisten kuuloaisti ei vaan ole identtinen. On myös ihmisiä, jotka kuulevat omiaan ja kokevat ne todeksi, kuten skitsofreenikot ja voimakasta ahdistusta kokevat. Vahvat kipulääkkeetkin voivat aiheuttaa kuulohallusinaatoita.
    Itse kuulen häke-nauhalta voimakasta pelkoa, hätää, shokinsekaista avunpyyntöä sekä Sinun, että tyttäresi taholta. Samoin miehesi pyytää Sinulta apua, kamppailun ääniä, jolloin olet puhelimessa. Kukaan ei pysty feikkaamaan tuollaista tilannetta etukäteen tai jälkikäteen; edes näyttelijät. Puhumattakaan tyttäresi, joka oli tuolloin lapsi.

    Hienoa, että pystyt kaiken tämän jälkeen olemaan vahva ja peräänkuuluttamaan oikeuksiasi. Kukaan oikeasti syyllinen ei ole niin pöljä, että haluaisi uusia tutkimuksia, koska siinä on riski joutua ns. sylttytehtaalle. Ehkä tulee se päivä, jolloin pelinappuloiksi joutuneet lapsesi ovat vapaita tulemaan ulos siitä viranomaisten, ”hyvää tarkoittavien”, yms. aikuisten aiheuttamasta valheiden kaapista ja kertomaan totuuden.
    Vaikka julkisuus onkin paska, ole Anneli rohkea kertomaan mitä olet kokenut, koska totuus on tietoa.
    Hyvää Uutta Vuotta 2016 Sinulle ja läheisillesi. Voimia ja rohkeutta myös lapsillesi, jos lukevat tämän.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olet aivan oikeassa, minäkin olen hämmästykseni huomannut jonkin muka musiikin ammattilaisen kuulevan tallenteelta jotain, joita sieltä ei varmasti kuulu. He eivät erota sanoja tarkalleen, vaan tarjoilevat vaihtoehtoja. Se jo todistaa huonokuuloisuuden. Kaikkein vaimeimpia ääniä he (eivätkä monet muutkaan) eivät kuule ollenkaan. Ne vaimeatkin äänet kuitenkin näkyvät suurennetussa grafiikassa, joten sieltä löytyy silloin myös kuultavat äänet, niitä vaan täytyy suodatella ja vahvistella, jotta ne saa kuuluviin. Sen jälkeen niitä on helppo poimia kuunteluun vaikka tavuttain, jolloin selviää mm. että siellä ei huuda ulkopuolinen "ylös", vaan "lyö" (mikä kieltämättä kuulostaa oudolta). Samoin kuuluu myös uhrin huutamana "tuu apuun emäntä apuun", ei siis mitään "tule tänne teille apuu, tai annu apuun". Ei kuulu myöskään "mula on auto", vaan "jumalaut...o". Sitten kuuluu myös "jumalauta sinä se(n) alotit", kuuluu myös erikseen "jumalauta, saatana" ja nuo kiroilut kuuluvat hyvin heikosti, eivätkä voi olla kenenkään muun kuin ulkopuolisen ääntä.

      Poista
    2. "Auto"-litterointiin perusporilaisena sanoisin, että murhaaja sanoi painokkaasti JUMALAUKO. Todella käytetty porilainen ilmaisu ja ensimmäinen ja toinenkin tavu kuuluukin nielaista, jotta voimasanaan tulee tunnetta. Toisin sanoen itse tulkitsen "auto"-sanan: maLAUKO!
      Konsonantti T ja K ovat hyvin lähellä toisiaan. Koittakaa itse, miten vähän kieli liikkuu sanoessanne T ja sitten perään K. Murhaaja hakkaa tilanteessa hengiltä ihan oikeaa elävää ihmistä (joka laittaa viimeisillä voimillaan vastaan), siinä ei kirjakieltä suolleta ja kieli varmasti menee solmuun puhuessa. Varmasti muutenkin murhaaja on pyrkinyt olemaan hiljaa (koska puhelinlinja oli auki) ja niellyt sanojaan (ainakin puoliksi).

      Porin torille kun menee päiväksi kuuntelemaan puheensorinaa niin tämän maLAUKO-sanan kuulee useita kertoja keskusteluissa.

      Poista
  10. Hei Anneli ja muut
    Tässä Annelin tapauksessa on hyvin paljon samoja piirteitä kun n. 15-20 vuotta taaksepäin tutkitussa Bodom järven surmia käsittelevässä tutkinnassa.
    Silloin väkisin yritettiin tehdä Nils Gustafsonista syyllinen murhiin, jotka olivat tapahtuneet vuosikymmeniä aiemmin. Oli ihan surullista seurata niitä julkisuuteen vuotaneita olettamia, joilla syyttäjä yritti Gustafsonin syyllisyyttä todistaa.
    Joku viisas on joskus lausunut siihen tapaan, että "on parempi kymmenen syytöntä vapaana kun yksi syytön tuomittuna"
    Mielestäni tuo viisas ajatus entisestäänkin korostuu vakavissa rikoksissa, jossa langetetut tuomiot ovat pitkiä. Niissä tuomiot pitäisi perustua tosiasioihin, eikä syyttäjän olettamuksiin miten rikos on mahdollisesti tapahtunut.
    Suomessa syytteet ainakin tässä Annelin tapauksessa on tainnut perustua mielikuvituksen tuotteisiin, eikä faktoihin.
    Lisäksi ihmetyttää se, että tuomioistuimissa vakavissakin rikoksissa voidaan tuomio langettaa, vaikka yksi tuomari on äänestyksessä ollut syytteen hylkäämisen kannalla.
    Tämän yhden tuomarin vapauttava mielipide mielestäni kertoo sen, että on olemassa pieni mahdollisuus syyttömyydestä ja silloinhan ei tuomioita pitäisi antaa.

    Jaksamista Annelille

    VastaaPoista
  11. Voimaa ja Valoa elämääsi Anneli!

    VastaaPoista

Kirjoita asiallisesti. Kommentit tarkastetaan ennen julkaisua.