perjantai 18. joulukuuta 2015

Ulvilan murha - tekijän vammat

Ulvilan murha - poistuminen takaoven ikkunasta ja tekijän vammat


Ulvilan murhan tutkinnan alkaessa joulukuussa 2006 poliisi lähti siitä oletuksesta, että tekijä on todennäköisesti itsekin saanut vammoja. Vammoja on voinut tulla kamppailun yhteydessä tai vammoja on voinut tulla rikotun takaoven ikkunan läpi kulkiessa.

Ikkunan terävistä lasinkulmista otettiin dna-näytteitä siltä varalta, että niihin olisi uhrin veren lisäksi tarttunut myös tekijän omaa dna:ta. Tekijä oli kuitenkin sen verran hyvin pukeutunut, ettei lasin pinnalta löytynyt muuta kuin lasinpalojen repimää tummaa polyesterkuitua.

Viime vuosien aikana poliisi on kiinnittänyt huomiota erityisesti yhteen näistä terävistä lasinpaloista - siihen jonkan viereen oli jäänyt jonkinlainen hapuileva verijälki näppylähanskasta. Nimenomaan tähän kohtaan liittyen verijälkitutkimuksen alkeiskurssin käynyt rikosylikonstaapeli Mika Tauru Helsingin poliisista on käynyt oikeudessa näyttämässä oikein rautalangasta vääntäen, että jos tekijä olisi laittanut kätensä tähän poistuessaan, tekijä olisi varmastikin loukannut itsensä terävän lasinreunan painuessa ranteeseen.

Vaikka Mika Taurun pätevyydestä voidaan olla montaa mieltä, tämä ajatuskuvio kuulostaa kieltämättä järkevältä ja mahdolliselta.

Poliisin rekonstruktiot ovat tosin osoittaneet, että on yhtä monta tapaa poistua ikkunasta kuin on yrittäjääkin, ja että käsi voi heilahtaa kauas terävien kulmienkin taakse. Kukaan kiipeilijöistä ei tiettävästi loukannut itseään, mutta toisaalta jokaista heistä muistutettiin erikseen työturvallisuudesta. Lisäksi oveen oli kiinnitetty vanerista leikattu reunus lasin suojaksi.

Aidossa tilanteessa tekijällä ei todennäköisesti ollut huoli työturvallisuudesta vaan kiire päästä pakoon, joten olen samoilla linjoilla Mika Taurun ja muiden poliisien kanssa siinä, että tekijä on todennäköisesti saanut vammoja. Vaikka tekijän suojapuku on eristänyt ihon raapivasta pinnasta, on todennäköistä, että terävän lasin viilto on jättänyt vähintäänkin jonkinlaista pintanaarmua vaatteiden läpikin.

Koska Mika Tauru katsoo tehtäväkseen keksiä jotain näyttöä Anneli Aueria vastaan, Mika Taurun logiikalla tämä on todiste lavastuksesta. Logiikka on lievästi sanoen outo. Jos ison miehen kättä olisi melkeinpä mahdotonta vääntää sinne itseään loukkaamatta, miten lavastaminen olisi onnistunut 170-senttiseltä naiselta ilman vammoja? Ja miksi ihmeessä olisi pitänyt tehdä vielä ylimääräisiä lavastettuja jälkiä näinkin hankalaan paikkaan, kun ovessa oli aidotkin jäljet?

Anneli Auerin - siis minun - kädet ja käsivarret on tutkittu eikä niissä ollut vammoja.

Ulvilassa asui siihen aikaan kuitenkin eräs mies, jolla on todettu sopivia vammoja juuri sopivissa paikoissa ja juuri sopivaan aikaan eli joulukuun alussa vuonna 2006. Niistä on otettu kuviakin. Osa vammoista näkyy kuvissa paljaina, osa on ollut siteen alla piilossa vasemman käden ranteessa.

Ulvilan murha - murhaaja sai Mika Taurun mukaan vamman ranteeseen

Voisin lyödä vetoa, että Mika Taurulle ei ole näytetty näitä kuvia. Ei niitä haluttu näyttää minullekaan, vaikka lisätutkinnassa nimenomaan kysyin niitä. Ovathan kuvat varsin kiusallisia Porin poliisin kannalta, koska vammat ovat juuri sopivilla kohdilla ja koska näkyvien vammojen osalta kuvista voi todeta myös sen, että selitykset ja vammat eivät vastaa toisiaan. Digikuvia näistä vammoista odottelen edelleen, vaikka asiasta tehdyn selvityksen mukaan ne olisi annettu kaikille osapuolille jo oikeudenkäynnin aikana, vaikka kukaan osapuolista ei ole niitä kuitenkaan koskaan saanut.

Nämä vammat on todettu samalla henkilöllä, joka kävi Turussa 30.11.2006 samaan aikaan kuin Jukka ja jonka kasvonpiirteet ja pituus vastaavat tekijää. Hänellä oli ollut aikaisempaakin häiriökäyttäytymistä itseään vanhemman esimiesasemassa olevan mieshenkilön kanssa. Miehellä oli kova kunto ja suuret luulot itsestään, mutta huono itsehillintä. Tämä on se sama mies, joka asui melkein Tapio Santaojan naapurissa  ja jota Tapio Santaoja ei halunnut tutkia.

Nähtäväksi jää, tuleeko Mika Tauru todistamaan terävien lasinkulmien ja rannevammojen yhteydestä myös siihen oikeudenkäyntiin, jossa oikea mies tuomitaan Ulvilan murhasta, jos joskus niin pitkälle päästään. Nyt kun korkein oikeus vihdoin laittoi pisteen vuosia jatkuneille harharetkille, on täysin mahdollista, että oikea tekijä vielä saadaan kiinni.

LINKKI:
- Turumurre: Murhaajan poistuminen rikotusta ikkuna-aukosta,
jälkien perusteella tehty kuvaesitys murhaajan poistumisesta

16 kommenttia:

  1. Onneksi KKO lopetti tämän farssin. Nyt viimeistään poliisin pitäisi alkaa selvittämään, kuka Jukan murhasi.

    VastaaPoista
  2. Onnea Annelille elämään! Toivon sydämeni pohjasta että saat elämäsi palapelin kootuksi uudelleen.Luota nyt huomiseen kun tänään varmistui todellakin että tälle farssille laitetaan piste.

    VastaaPoista
  3. Suomen oikeuslaitos rikollisine valtamedioineen saavat siis kiduttaa ihmisiä tuosta vaan, ja todeta loppuun että olipa ikävää. Ei se näin mene.
    Mikäli Anneli Auer näet tämän kirjoituksen niin minulla olisi sinulle hieman asiaa, mahdollisen juttuyhteistyön merkeissä.
    -Ilja J/MV

    VastaaPoista
  4. Valtakunnansyyttäjä Nissinen kovasti pahoittelee teille omaisille, että "tämä henkirikos jää todennäköisesti selvittämättä". Totisesti syytä onkin pahoitella. Yli kuusi vuotta on hukattu aikaa syyttömän kimpussa, ja menetetty parhaat tutkintamahdollisuudet. Koska murha ei vanhene, ei vieläkään ole myöhäistä. Vähintä, mitä syyttäjä ja poliisi voivat teidän omaisten eteen tehdä, on ruveta etsimään sitä oikeaa syyllistä. Tässähän itse asianomistaja ja silminnäkijä on antanut ilmaisia vinkkejä, joista on hyvä aloittaa! Minäkin annan vinkin: kannattaisiko juttu jo siirtää pois Porin poliisilta ;)

    VastaaPoista
  5. Nissinen yrittää ilmeisesti siirtää huomiota muualle ja paeta vastuutaan? Hänellä ja Herra Kalskeella on paljon vastattavaa Ulvilan farssin kalliista toteutuksesta.

    VastaaPoista
  6. Vihdoinkin piste tälle farssille! Onnea ja tsemppiä Annelille. Toivon koko sydämestäni että hän saa elämäänsä paljon hyvää...on tämä takuulla ollut niin raskas prosessi.

    VastaaPoista
  7. Kyllä siinä on nyt syyttäjillä ja joillakin poliiseilla, muutamilla käräjätuomareilla, nettilynkkaajilla ja jopa ennenaikaisia kakkukahveja tarjoilleella entisellä poliisiylijohtajalla peiliin katsomisen paikka. Oikeusmurhaa yritettiin tehdä lähes 10 vuotta, mutta eipä onnistunutkaan tällä kertaa.
    Onnittelut Auerille.

    Voi kun saisi jostain muutaman mahdollisesti epäillyn tekijän ääninäytteitä kuultavaksi, niin vois verrata tallenteelta kuuluviin ääniin. Tuon ranteensa loukanneen äänen, mutta miten? Soittamallako hänelle? Puputin ääntä ei taida löytyä mistään? Eikä varmaankaan sen poliisin, jolle Lahti soitteli?
    Tallenteelta kuuluvan ulkopuolisen miesäänistä olen jo aiemmin todennut niiden kuulostavan oudoilta. Voi tietysti olla niinkin, että just niitä ääniä on jonkun tutkijan toimesta yritetty vaimentaa lähes kuulumattomiksi?

    Kairakettu

    VastaaPoista
  8. Lähtöolettamani on ollut, että Suomi on oikeusvaltio, vaikka olen etenkin lastensuojelussa nähnyt järkyttäviä oikeusmurhia. Auerin tapauksen seuraaminen on kylmännyt sieluani ja karisuttanut luottamusta suomalaiseen oikeusjärjestelmään, ja etenkin poliisien ja syyttäjien toimintaan.

    Luotin ennen tätä tapausta siihen, että syyttäjän pitää kerätä sekä syyllisyyden puolesta että sitä vastaan puhuvat todisteet, ja esittää ne tuomioistuimelle. Tämän luottamukseni räjäytti hajalle Pekka Lehdon elokuvassa haastateltu syyttäjä. Hän sanoi suoraan, että mahdollisuudet voivat olla 50-50, ja että oikeushan sen sitten päättää. MITÄH!?

    Ja tämä olisi siis puolueetonta todisteiden esittelyä, kun todellisuudessa esitetään vain syyllisyyttä tukevaa materiaalia? Ja salataan sekä vääristellään oikeuteen tuotua materiaalia, kuten rikospaikan valokuvia ja myös häke-nauhoitusta.

    Tässä tapauksessa käytettiin lisäksi aivan käsittämättömiä poliisitutkinnan menetelmiä. Perheen asuntoon sijoitettiin salakuuntelulaitteet, ja Auerille uusi poikakaveri Seppo urkkimaan perheen asioita. Sitten flunssassa oleva tytär pakotettiin gynekologisiin tutkimuksiin äidin ollessa Sepon kanssa ajelulla. Siis ilman huoltajan lupaa, ja lapsen vastustaessa tutkimuksia. Tuo toiminta vastaa lapsen raiskausta. Mutta näköjään mitä vaan laitonta saa tehdä todistaakseen, että epäilty on syyllinen.

    Mutta viimeinen kauhistus on valtakunnansyyttäjä Nissinen. Tänään hän kertoi, että oikeusjärjestelmää pitää muuttaa tyystin, eli HO:een ei pääsisikään kuin silloin, jos käo:ssa jää jotain merkittävää käsittelemättä. Eli petaa sitä, että jos syyttäjä ei saa haluamaansa tulosta, niin olisi suora tie HO:een uusilla todisteilla. Ja niitähän tässä asiassa on toimitettu KKO:een roppakaupalla, viimeksi nämä Ampujan työtyhmän uudet todisteet.

    Tässä pitää ottaa huomioon erityisesti se epäsuhta, mitä puolustuksella on suhteessa syyttäjän resursseihin. Syytteessä oleva kansalainen ei voi suorituttaa omalla kustannuksellaan kattavia rikospaikkatutkimuksia, tai mitään sellaisia selvityksiä, joissa syyttäjillä on takanaan valtion pohjaton kassa. Ja nyt lisäksi erityisen rikollinen mieli, eli todisteita saa väärentää ja salata.

    Yksi erityinen kohta tässä prosessissa on ollut se, että tutkintavankeudessa syksyllä 2009 olleeseen Aueriin sovellettiin Jenkkilässä 50-luvulla kehitettyä Raid-kuulustelumenetelmää. Siellä kuulustelija saa valehdella kuulusteltavalle. Suomessa ei saa, paitsi jos niin kuitenkin tehdään, kukaan ei siitä joudu vastuuseen. Eihän syyttäjä ainakaan tässä asiassa rupeaisi syyttämään kuulustelut suorittaneita poliiseja, kaikkihan pelasivat samaan pussiin.

    Kuulustelijat syöttivät Auerille sen valheellisen väittämän, että hän oli kauhistuttavan teon tehtyään blokannut sen pois tietoisuudestaan. Kun eristetyissä, stessaavissa olosuhteissa tätä vakuutettiin (en tiedä onko näistä kuulustelunauhoituksia), hän taipui uskomaan, että näin on tapahtunut, hän on syyllinen. Tunnustusta ryyditettiin myös lasten tapaamisilla, se olisi mahdollista, jos hän alkaisi muistaa tekonsa.

    Sitten videoitiin hänen “tunnustuksensa”, jossa hän kauhisteli asiaa, mutta taipui siihen, ettei muu selitys ollut mahdollinen, kuin se, että hän tappoi miehensä. Tunnustuksesta selviää, ettei hänellä ole omia, aitoja muistoja noista teoista, mutta hänet oli vakuutettu niiden todenperäisyydestä. Tässä siis kuulustelijat loivat hänelle valemuistoja tapahtumista, ja hän yritti parhaansa palauttaakseen mieleensä poliisin väittämät tapahtumat.
    Hänelle kerrottiin myös, että vanhinta lasta auttaisi, kun hän tunnustaisi lapselle syyllisyytensä. Ja niin hän halusi tehdä, mutta tytär ei käsittänyt tuota ollenkaan, oltuaan silminnäkijänä rikospaikalla. Kamala tilanne lapsen todellisuudentajulle! Lapsen sotkeminen tähän “tunnustukseen”, on todella julmaa. Hinnalla millä hyvänsä haluttiin saada Auer syylliseksi. Hinta on kauhistuttava, ja menettely täyttää henkisen kidutuksen tunnusmerkistön.

    Mihin me tarvitsemme tällaista poliisitutkintaa ja syyttäjälaitosta?

    Anu Suomela

    VastaaPoista
  9. https://www.youtube.com/watch?v=hC7EBZCnWNs

    Tuossa linkki jenkkiläläisen Saul Kassinin 28 min esitykseen siitä, miten syytön ihminen saadaan tunnustamaan rikos, jota hän ei ole tehnyt. Luodaan hädänalaisessa tilassa olevalle sietämätön stressitilanne. Vakuutetaan hänet siitä, että poliisi tietää, mitä on tapahtunut. Näin siis se käy jenkkilässä. Mutta samaa raid-tekniikkaa sovellettiin meillä Aueriin. Eikä ketään asiaan osallistunutta, saati Nissistä edes hävetä!

    Anu Suomela

    VastaaPoista
  10. Nissinen on onneton runkkari, joka epätoivoisesti lähti heti (omana puolustuksenaan) syyttämään oikeusjärjestelmää omasta epäonnistumisestaan, joka oli rikollista laatuaan! Oikeusvaltioon ei kuulu inkvisatorisesti toimivat syyttäjät, jotka valheilla hakee valituslupaa ja ohjailee oikeuslaitosta mielivallan varassa ja totuudellisuudesta ei tietoakaan. Niin kauan varjo lepää valtakunnansyyttäjänviraston päällä, kunnes AA:n juttu on perinjuurin perattu ja syylliset vastuuseen saatettu, puhumattakaan, että murhaajaa edes yritettäis etsiä!!?

    VastaaPoista
  11. Olen alusta asti ollut sitä mieltä, että Anneli on syytön. Ihmettelen sitä, että kun poliisit tulivat paikalle, kai he nyt totesivat Jukasta vuotaneen veren olevan äskettäin vuotanut, eikä lavastukseen viittaava. Entä mitä ensihoitajat näkivät? Näkivätkö ja tutkivatko he Jukan tilan todeten Jukan kuolleen?
    Säälin poikaa, jonka harteille on laitettu äidin vankilavuodet. Kaikki näytöt perustuvat ainoastaan pojan kertomaan. Tuomiot myös olivat harvinaisen raskaat eli 10v ja 7v.


    VastaaPoista
  12. Nyt pitääkin selvittää, kuka oikeusmurhasi Anneli Auerin.

    VastaaPoista
  13. Minusta tärkeintä on, että Anneli Auer selvisi hengissä ja voi nyt vapaana naisena käsitellä tapahtunutta. Toivottavasti Suomen oikeus- ja poliisilaitos on oppinut tapauksesta jotakin. Toivoisin, että taustakuviot prosessissa joskus selviävät ehkä vuosikymmenien perästä. Toisaalta asiassa voi olla seikkoja joiden ei koskaan edes haluta selviävän. Korvaukset, vaikkapa olisivat miljardeja, eivät koskaan korvaa Anneli Auerille tapahtunutta.

    VastaaPoista
  14. Kyllähän murhaaja tiedetään... näyttö vain tällä kertaa riittänyt tuomioon asti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aivan. Poliisi tietää kyllä, kuka murhan todennäköisesti teki, mutta suojelee tätä miestä viimeiseen asti suojellakseen samalla omia kasvojaan. Näyttöä tuomioon asti ei ole, koska sitä ei ole edes etsitty. Vielä.

      Poista
  15. Järkyttävää,kaikenkaikkiaan. Poliisien toiminta on koko jutun häpeäpilkku,eikä pelkästään tutkinnan täysi epäonnistuminen vaan asioiden salaaminen ja peittely,todisteiden jemmaaminen ja vääristely. Jo on tärkeä mies tuo tekijä..vai pelottaako jotakuta ?

    VastaaPoista

Kirjoita asiallisesti. Kommentit tarkastetaan ennen julkaisua.