maanantai 6. tammikuuta 2020

Tulevaisuuskatsaus

Anneli Auer Tulevaisuuskatsaus 2020

Taas on vuosi vaihtunut ja oikeusmurhan sitkeimpien sivuhaarojen oikominen on nyt lähempänä kuin koskaan ennen. Vaikka oikeustaisteluiden rintamalla ei kuluneen vuoden aikana ole otettu kovin monta virallista askelta suuntaan tai toiseen, meidän asianomaisten elämässä on tapahtunut isojakin käänteitä - ja kerrankin parempaan suuntaan.

En kuitenkaan aio kirjoittaa nyt menneestä vuodesta vaan otetaan vaihteeksi katsaus tulevaisuuteen.

Koska oikeusmurhan alusta on kulunut jo yli kymmenen vuotta ja mieheni murhasta sitäkin enemmän, aikatauluun en kuitenkaan uskalla ottaa mitään kantaa. Oikeuslaitoksen rattaat pyörivät yleensä hyvin hitaasti ja ihan erityisen hitaasti silloin, kun joukko omaa nahkaansa suojelevia virkamiehiä on heittäytynyt jarruttamaan oikeuden toteutumista. Kehitystä ei kuitenkaan voi estää loputtomiin ja ennemmin tai myöhemmin totuus tulee esiin - toivottavasti kuitenkin ennemmin.

Ensimmäisenä edessä on väärien SERI-tuomioiden purkaminen. Sijaisvanhempien napanuoran löystyttyä valheelliseen tarinointiin manipuloidut lapset ovat vihdoin valmiit kertomaan totuuden myös virallisille tahoille. Minulle ja Jens Kukalle langetetut väärät tuomiot puretaan korkeimmassa oikeudessa kovan taistelun jälkeen. Murentuneen arvovaltansa rippeitä suojelevat tahot pitävät aluksi kiinni kannastaan, mutta koska tuomiot ovat niin ilmeisen vääriä jo alun alkaen, totuus jyrää vihdoin valheen ja jäljellä jää vain suuri ihmetys. Miten näin kävi?

Oikeusvaltion maineen pelastamiseksi vääriin tuomioihin johtanut tapahtumien kulku otetaan tarkkaan syyniin ja syntipukit saavat rangaistuksen tai ainakin kunnon näpäytyksen. Samalla herää uusi kiinnostus myös Jukka S. Lahden murhaan, joka jäi syyttömänä tuomitun vaimon vapautuksen jälkeen uinumaan ja odottamaan parempia aikoja ja rehellisiä poliiseja.

Juttuun saadaan uusi syyttäjä ja uusi kunnianhimoinen tutkinnanjohtaja, joka haluaa löytää Totuuden. Hän on valmis käyttämään kaikki lailliset keinot oikean roiston kiinni saamiseen ja loppujen lopuksi se käy yllättävän helposti. Kevyen peitetoiminnan ja parin viikon tila- ja telekuuntelun jälkeen murhaaja ja hänen entinen avovaimonsa pidätetään ja molemmat kertovat kaiken sen, mitä olemme jo vuosia halunneet tietää. Kuulemme vihdoin syyn järjettömään väkivallantekoon ja saamme tietää, mihin tekovälineet ja veriset vaatteet kätkettiin.

Murhaaja saa pitkän tuomion ja joutuu Saramäen vankilaan. Hän raitustuu, löytää henkisen tasapainon ja voittaa vankilan soutukilpailut ylivoimaisesti omassa ikä- ja painoluokassaan. Pitkään jatkunut ahdistus helpottaa ja hän on loppujen lopuksi tyytyväinen siitä, että pääsi tunnustamaan kaiken. Vapauduttuaan hänellä on vielä pitkä elämä edessä eikä hän koskaan enää koske viinaan.

Pahat poliisit, Tuija Niemi ja joukko nettihäiriköitä kokevat vakavan identiteettikriisin, kun eivät olleetkaan täydellisiä. Sitkeimmät heistä eivät halua vieläkään myöntää olleensa väärässä, mutta ryömivät olosuhteiden pakosta takaisin niihin viemäreihin ja kivenkoloihin, joista he aikanaan tulivat. Osa ottaa opiksi, osa ei toivu tästä nöyryytyksestä koskaan.

Minä, lapset ja muut asianomaiset, jotka vielä ovat elossa, saavat vihdoin rauhan sydämeen ja voimme vihdoin alkaa käsitellä niitä asioita, joita olemme tahoillamme joutuneet kärsimään vuosien kidutuksen ajan. Alamme hitaasti parantua. Vaikka menetettyjä vuosia ei saa koskaan takaisin, siirrämme katseemme menneisyydestä tulevaisuuteen ja teemme voitavamme, jotta elämä loppujen lopuksi olisi taas hyvää.

Ulvilan Surmasta ja vuosisadan SERI-teurastuksesta tehdään kirjoja, elokuvia, tutkielmia ja TV-sarjoja, jotka ovat traagisia mutta sisältävät myös runsaasti tahatonta huumoria. Minä ja lapset nauramme viranomaisten pahimmille töppäilyille muiden mukana ilman, että meitä samalla itkettää.

Oikeusvaltio ei ole vieläkään täydellinen, mutta meidän kärsimyksemme ansiosta lukuisat tutkimuslaitokset saavat runsaasti arvokasta tietoa, jonka avulla estetään uusien oikeuskatastrofien synty.

Kaikki ei sittenkään mennyt ihan hukkaan.

7 kommenttia:

  1. Niinkö meinaat? Olisiko tapauksista jo niin pitkä aika, että niitä ei nyky viranomaiset avaa enää uudelleen.

    VastaaPoista
  2. Luin tänään kirjasi ja olen itkenyt koko päivän. Kolmen lapsen äitinä ja oikeusmurhan kohteeksi joutuneena samaistuminen tuli automaattisesti. Ihan sanattomaksi vetää eikä tällaiseen tilanteeseen lohdutusta löydä. Toivottavasti tulevaisuus tuo teille kaikille paljon hyvää.

    VastaaPoista
  3. Kiva kuulla pitkästä aikaa kuulumisiasi!

    Sellaisen toiveen esittäisin, jonka olen aiemminkin täällä esittänyt, että etkö voisi kirjoitella vähän useammin! Olet erinomainen kirjoittaja, jonka tekstiä lukee mielellään. Ja uskon, että minun lisäkseni on paljon muitakin, joita kaikki Ulvilan murheellisiin tapahtumiin liittyvä todella paljon kiinnostaa. Ja nimenomaan siksi, että jutussa tuntuu olevan niin paljon hämärää, jos siihen yhtään enemmän perehtyy.

    Myös lastesi tilanne tuntuu ihan järkyttävän surulliselta. Onko sillä rintamalla tapahtunut mitään uutta, lapsesihan alkavat olla jo nuoria aikuisia?

    Kaikkea hyvää sinulle Anneli, toivotaan, että uudenvuoden ennustuksesi toteutuvat!

    VastaaPoista
  4. Mahtavasta kirjoituksesta vyöryy läpi se että toipumisen täytyy olla pitkällä. Hui, huumoria, ihanaa! Tuo kaikki tulee, lapset tulevat. Teille kaikille nämä, myös isälle: ❤❤❤❤❤.❤

    VastaaPoista
  5. Hei.Aloitetaan lopusta.Oikeusvaltio ei tule koskaan täydelliseksi,,kuten eivät siellä (ja täällä)toimivat ihmisetkään.Yhdyn tähän "nauruun"myös tutkintatöppäilyjen osalta.En itse teon missään olosuhteissa.Pieleen meni heti alusta lähtien.Rauhan sydämeen saaminen on hyvä ja kaunis asia,mutta yleensä siihen pystyy vastaamaan vain omalta osalta.Tosiaan mennyttä aikaa ei takaisin saa.Tulevaisuus on aina jossain määrin tuntematonta.Vaikea sanoa toisten mahdollisista identiteettikriiseistä mitään painavaa.Asiat,kun usein ovat monitahoisia,kun ottaa huomioon koko yhtälön.Tuota Saramäessä "istuvaa" minä tuskin tulen eläessäni näkemään.Ikääni en tässä paljasta.Eiköhän tämä peli ole englanniksi:Game is over.Seri-asiassa olisi mitä ilmeisimmin oikaistavaa mielestäni.Oma mielipiteeni(kenen muun se voisi olla).Sitkeimpien sivuhaarojen oikominen tuskin on lähempänä,kuin ennen.Pyydän anteeksi mahdollisia kirjoitusvirheitä,kun kansakoulu-pohjalta kirjoittelen.Hyvää alkanutta vuoden jatkoa kaikille.Ollaan ihmisiksi.

    VastaaPoista
  6. Sain juuri kirjan "Murhalesken muistelmat" päätökseen. En oikeastaan aiemmin ole juurikaan Ulvilan tapahtumia lehdistä tai netistä lukenut tai ylipäätään ollut asiasta mitään mieltä. Toki olin Jukka Lahden murhan aikoihin vasta lapsi, mutta oikeusprosessi kestikin vuosia ja taas vuosia, joten aina silloin tällöin lehtien otsikoista jotain muistan nähneeni. Kirjasi herätti monenlaisia tunteita, joista päällimmäinen oli epäoikeudenmukaisuus ja toivottomuus Suomen oikeuslaitosta ja virkakoneistoa kohtaan. En voi kuin ihailla pitkäjänteisyyttäsi ja voimaa jolla tarvoit eteenpäin synkimmilläkin hetkillä.

    VastaaPoista

Kirjoita asiallisesti. Kommentit tarkastetaan ennen julkaisua.