torstai 1. joulukuuta 2016

Ulvilan murha 10 vuotta

Kuva: Ulvilan murha 10 vuotta

Kymmenen vuotta sitten tähän aikaan makasin sairaalassa kytkettynä laitteeseen, joka piti vasemman keuhkoni toiminnassa. Olin saanut aamuyöllä rintaani hengenvaarallisen veitseniskun tuntemattomalta mieheltä, joka oli tunkeutunut omakotitaloomme Ulvilassa. Jos veitsi olisi uponnut vähänkin syvemmälle - suoraan sydämeen - olisin kuollut.

Minä jäin kuitenkin henkiin. Mieheni Jukka S. Lahti sen sijaan kuoli.

Nyt kymmenen vuotta myöhemmin olen fyysisesti elossa, mutta olen menettänyt melkein kaiken muun arvokkaan, mitä minulla joskus oli. Mitä murhaaja ei minulta vienyt, sen vei Porin poliisi, syyttäjälaitos ja joukko kelvottomia tuomareita. Oikeusmurhan SERI-haaran purkaminen on edelleen työn alla, ja alkuperäinen murhaajakin pitäisi saada kiinni.

Olen kasannut pikku hiljaa muistiota murhaepäillystäni.  Nyt marraskuun lopulla sain vihdoinkin haltuuni  kauan kaipaamani lehtiartikkelit murhan ensimmäisistä uutisoinneista.

Mediassa kerrottiin heti seuraavana päivänä murhaajan tuntomerkit ja otsikoissa epäiltiin, että kyseessä oli kosto Luvatan antamista potkuista. "Poliisi etsii murhan motiivia Luvatan rajuista vähennyksistä", luki paikallislehti Satakunnan Kansassa. Tekstistä kyllä selvisi, että poliisilla oli muitakin epäilyjä, mutta otsikot viittasivat nimenomaan pääepäiltyni entiseen työpaikkaan Luvataan. Epäiltiinpä iltapäivälehdessä sitäkin, että murhaaja oli todennäkäisesti saanut vammoja.

Eipä ihme, että vaatteiden läpi naarmuuntunut pääepäiltyni joutui paniikkiin ja ryhtyi illemmalla viiltelmään itseään fileerausveitsellä - tai lavastamaan viiltelyä. Olihan poliisi jo jäljillä.

Käsivarren viiltelyt vielä joku voisi uskoa - kasvojen viiltelyä ei. Poliisikin epäili, mutta pääepäiltyni onneksi poliisilla oli niin paljon muita vihjeitä tutkittavana, että se jätti pääepäiltyni rauhaan avovaimon antaman alibin verukkeella.

Nyt jälkiviisaana voisin arvostella poliisia siitä, ettei se kuiduttanut pääepäiltyni autoa ja asuntoa eikä laittanut häntä hajutestiin. Kynnenalusnäytteetkin jäivät ottamatta. Ymmärrän kuitenkin, ettei poliisin kannattanut vielä tässä vaiheessa panostaa liikaa yhteen epäiltyyn, kun iso joukko muita oli vielä tutkimatta. DNA-näyte häneltä otettiin heti kun selvisi, että takkapuun kulmaan oli todennäköisesti jäänyt jälki murhaajasta. Valitettavasti silloin ei kukaan vielä tiennyt, että se onneton jälki olikin tarttunut takkapuuhun KRP:n laboratoriosta.

Osuipa silmiini vanhoja uutisia lukiessani myös Porin poliisin entisen päällikön Timo Vuolan haastattelu. Vuola totesi, että paikallaan polkevissa henkirikosjutuissa on syytä vaihtaa tutkinnanjohtajaa, jos menee vuosikin ilman läpimurtoa. Täytyy sanoa, että kerrankin olen Timo Vuolan kanssa jostain samaa mieltä.

Muistiostani puuttuu vielä vastaus muutamaan kysymykseen. Sitten pitäisi vielä löytää uusi tutkinnanjohtaja. Muualta kuin Porista.

Elämä kuitenkin jatkuu. Vastapainona ikuiselle oikeustaistelulle olen tehnyt vaihteeksi joulublogia ja söimme eilen tyttäreni kanssa kuorrutettuja piparkakkuja. Muistelimme samalla menneitä ja katselimme kuvia, joita otin viime kesänä paikasta, johon Jukan tuhkat on laskettu. Sille paikalle on vuosien varrella noussut jo isoksi kasvanut puu.

Kauan on aikaa kulunut, mutta uskon, että murha lopulta selviää ja saan kuulla syyn, miksi joku vei minulta miehen ja lasteni isän. Haluan, että hän tunnustaa tehneensä väärin ja pääsee sovittamaan tekonsa. Vankilapaikka odottaa.

14 kommenttia:

  1. Heräsin aamulla onnellisena siitä, että mieheni on hengissä. Kaikki oli kotonani kuten pitääkin. Kissat maukuivat aamiaistaan ja aurinko porottaa taivaalta.

    Luin aamuteetä nauttiessani nettilehtiä, mutta niissä ei ollut enää mainintaa Jukan surmasta, vaikka tänään on kulunut tasan kymmenen vuotta tapahtumista. Vaikutelma on se, että juttu lakaistaan maton alle niin mediassa, kuin poliisissakin. (Apropoo; suomalaiset ovat saaneet kuulla tällä viikolla, että kaikessa uutisoinnissa korkealla taholla tehdään päätöksiä uutislinjasta, jota rikkomalla esim. televisio-toimittajat voivat saada kenkää. Tämä on tietysti shokki niille, jotka uskovat vapaaseen lehdistöön demokraattisessa sivistysvaltiossa. #YLEgate).

    Murhan ei pitäisi vanheta rikoksena, mutta tästä ikävästä jutusta tahtoo moni pestä kätensä. Entinen poliisiylipäällikkö Mikko Paatero (kok) sivusi Ulvilanmurhaa kirjassaan hyvin liukkaasti todeten: "Tässä asiassa mielestäni on kuitenkin syytä laittaa kirjan kannet kiinni ja sillä selvä.” Paateron tahtoa tuntuu noudatettavan poliisissa, koska juttua ei ole edelleenkään avattu uudestaan lesken toiveista huolimatta.

    Toivottavasti Jukan sukulaisissa on niitä, jotka vaativat viranomaisilta parempaa. Hekin ovat luottaneet poliisiin, mutta ovatkin tulleet pelkästään hyväksikäytetyiksi lesken saattamiseksi vankilaan. Pahiten höynäytetty on kuitenkin oma veljesi, joka rupesi suojelemaan lapsiasi sinulta siinä uskossa, että sinä olit se pelottava murhaaja. Mitähän hän nykyään tuumaa asioista? Olisi hienoa, jos vastapuolelle höynäytetyt sukulaiset uskaltaisivat ottaa sinuun yhteyttä. Silloin selviäisi moni seikka siitä miten poliisi, syyttäjät ja esim. lastensuojeluviranomaiset ovat asiassa yhteistyössä toimineet.

    Etsin aamulla netistä 10-vuoden takaisia uutisia Jukan murhasta (laittaakseni niitä Twitteriin Ulvilan #joulukalenteri-kampanjaani), mutta en löytänyt enää lähteitä. Onneksi olen kerännyt kuvakaappauksia omiin arkistoihini. Netistä tieto haihtuu vuosien saatossa.

    Sitten tarkistin vielä paikallislehti Satakunnan Kansan sivut. Siellä oli kuin olikin tänään juttu "Ulvilan murhamysteeristä 10 vuotta – näin tapahtumista uutisoitiin silloin”. En ollut uskoa silmiäni, sillä lehti kertoi aikoinaan missä lapsesi kävivät koulua! Aivan uskomatonta! Millä tavalla tuo tieto on ollut relevanttia, tai miten on ollut lasten etu kertoa asiasta koko kylälle? Sitten tämä sama lehti on ottanut kantaa Ulvilan murhamysteeri elokuvaan, vedoten juurikin lasten etuun. Taisivathan he kirjasikin mollata.

    Lopuksi vielä kiitos Annu, että jaksat kirjoittaa blogiasi. Aina tulee jotain uutta nippelitietoa tähän hirvittävään murhamysteeriin liittyen. Nyt pitäisi vain saada viranomaisia rohkaistumaan ja tarttumaan tähän tapaukseen, jonka niin moni haluaa haudata.

    Koska linkit eivät aktivoidu blogisi kommenteissa, niin pyydän, että lisäät tuon alla olevan linkin oman kirjoituksesi alle, josta sen voi helposti klikata ja lukea. Kiitos! t. Susku

    http://www.satakunnankansa.fi/satakunta/ulvilan-murhamysteerista-10-vuotta-nain-tapahtumista-uutisoitiin-silloin-13995161/

    VastaaPoista
  2. Median perusteella tästä koko jutusta on saanut hyvin omituisen kuvan. Luin kirjasi jo pian sen ilmestymisen jälkeen, ja moni asia selkeni. Sen jälkeen olen etsinyt lisää tietoa asiasta ja näinhän se tosiaan on niin kuin olet kirjoittanut.

    Moni perustaa uskonsa siihen "tietoon", jota media on syytekirjelmistä kopioinut ja toistanut vaikka tuomioita lukemalla selviää, että aika moni asia loppujen lopuksi olikin ihan toisella tavalla kuin lehdistä lukemalla minäkin luulin.

    Netissäkin on paljon väärää tietoa.

    Pitäisikö presidentin tulla väliin ja pakottaa poliisi tutkimaan miehesi murha loppuun asti? Syyllinen on vapaana ja se et ole sinä. Oikeusturvasi takia olisi tärkeää, että oikea rikollinen saataisiin kiinni. Sillä saisi sen epäilyksen varjon lopullisesti poistumaan.

    Hyvää itsenäisyyspäivää joka tapauksessa!

    VastaaPoista
  3. Hei - luin juuri kirjasi enkä voi ymmärtää miten Suomessa tällainen on ylipäätään mahdollista....usko poliisiin kyllä meni täysin; tosin olihan se melko selvää jo koko prosessin ajan että oikeusjärjestelmämme ei ole mitä oli sen luullut olevan.. aivan käsittämätön koko kuvio.

    Tsemppiä sinulle kovasti ja perheellesi, hyvää joulunalusaikaa ja muutenkin kaikkea hyvää elämääsi!

    VastaaPoista
  4. Tsemppiä Annelille. Onnea ja iloa niin paljon kuin vain mahdollista.
    Minulla on kirjasi lukeminen ihanloppusuoralla.

    VastaaPoista
  5. Kuuntelin Vaasan hovioikeuden oikeussalinauhoitteita syksyllä 2014 ja sain jo silloin oikeudenmukaisen ja rehellisen vaikutelman oikeuden puheenjohtaja Liljenfeldtistä. Arvelin, että häneltä tulee varmasti vapauttava tuomio. Kahdesta muusta tuomarista en osannut sanoa varmaksi, että miten käy. He olivatkin vähemmän äänessä kuin puheenjohtaja.

    Onneksi juttu päättyi oikeudenmukaisesti, miinuksena tietenkin eri mieltä olleen naistuomarin järkyttävän heikot musta tuntuu -perustelut. Samaa tasoa kuin Satakunnan käräjäoikeudessa.

    Serijutussa viimeistä sanaa ei ole vielä sanottu, se on varmaa. KKO ei tule selviämään tästä näin helpolla. Häpeällinen päätös hylätä purkuhakemus ainoastaan siirsi purkua tulevaisuuteen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri niin. Tuomion purku vain siirtyi. (Olen itse osallinen vastaavanlaisessa tapauksessa ja odotan, että väitetyt urit aikuistuvat ja heitä vihdoin kuunnellaan eikä vain kuulla.)

      Poista
  6. Annu... Haluan tsempata sinua jotenkin, koska tämä juttu turhauttaa minua. Olen sen verran itsepäinen ihminen että kun saan päähäni jonkun jutun, joka mielestäni on pielessä, niin haluan tehdä sen eteen jotain. Pääsin tapaamaan sinua Helsingin kirjamessuilla (nyt olen lukenut kirjasi neljä kertaa) ja siitä lähtien olen pähkäillyt mitä konkreettista tässä voisi tehdä. Muutama päivä sitten sisuunnuin ja lähdin selvittämään kuka tämä "Arto" on. Löytyihän se sitten. Arvasin että peitenimi antaisi vihjeen. Syyllisyyskö häntä on painanut kun kertoo rypeneensä masennuksessa ennen vuodenvaihdetta? Mielenkiintoinen toteamus myös se, että on tullut ottaneeksi riskejä, joista toisia on katunut ja toisia ei.

    Tämä tapaus olisi todellakin avattava uudelleen, viimeistään sitten kun TS eläköityy, eikä pääsisi enää sotkemaan asioita. Mutta odottaminen on aina riski sillä syyllinenkin olisi saatava kiinni eläessään.

    Ehkä seuraavaksi alan selvittää missä lapsesi ovat, jotta tämä asioiden etenemättömyys ei niin paljon turhauttaisi. Eihän tämä juttu nyt vaan voi polkea paikallaan! Toivottavasti sinulla on joku ässä hihassa miten aiot edetä. Lapsesi aikuistuvat yksi toisensa perään ja sijaisvanhempien lypsylehmä lakkaa tuottamasta. Mitenhän he ovat asiaan varautuneet kun lasten pitäisi kyetä itsenäiseen elämään. Mitä eväitä sijaisvanhemmat ovat siihen antaneet? Vaikea uskoa, että tulee olemaan helppoa. En voi käsittää näitä ihmisiä...

    Olisi kiva, että vinkkejä ja vihjeitä tähän tapaukseen liittyen voisi jakaa jollain yksityisellä foorumilla. Nuo minfot ja hejacit on niin kuraa täynnä, ettei tosikaan. Minä en niihin mene esittämään ajatuksiani, koska pidän niitä sen verran järkevinä, ettei niistä kannata alkaa vääntää trollaajien kanssa :)

    VastaaPoista
  7. Hei Anneli...en tiedä mitä voisi edes sanoa. Ihan maalaisjärjellä ajatellen murhayönä tapahtu niin paljon kaikenlaista järkyttävää. Oletetaan, että olisit syyllinen. Siinä tilassa luulisi ihmisen joutuvan täydelliseen paniikkin. Eikä hän pysty toimimaan rationalistisesti pystyäkseen suorittaamaan epäillyt lavastukset. Siinä on niin monta pientä yksityiskohtaa, mitkä olisi pitänyt osata ennakoida..etenkin neljän lapsen ollessa talossa. Ajatus on mahdoton. Jo näillä perusteilla kaiken muun todistus aineistojen lisäksi, ei ole kuin yksi tapahtumain kulku. Ulkopuolinen tekijä. Yhtään ainutta Jukka Lahden verta tai edes veripisaroita ei muualta asunnosta olisi löytynyt. Jos Anneli olisi syyllinen ja juossut ympäri taloa, luulisi Lahden verta kulkeutunut sinne tänne Annelin kiirehtiessä "lavastusta". Mutta ei pisaran pisaraa. Miten tämä selitetään näin verisessä tapahtumassa...

    VastaaPoista
  8. Itsellä on eräs teoreettinen tekijä myös mielessä. Mutta sitä ennen pitäisi selvittää, onko mahdollista, että samana päivänä kait alueella nähty Volvo 440 olisi ollutkin muun värinen kuin punainen. Kysymys kuuluu a) mihin aikaan auto nähtiin ja b) mikä väristä valoa paikan kohdalla katuvalot tuottivat? Tämä kyseinen henkilö on ollut myös Luvatalla töissä.

    VastaaPoista
  9. Miten me saadaan Annelin tukijoiden ryhmätapaaminen?

    VastaaPoista
  10. Jos Anneli olisi saanut ilmaista sananvapauttaan vankeusaikanaan samoin kuin kirjassaan median, juorujen ja huhujen aikaansaannokset olisivat tyrehtyneet.
    Toki on jääräpäitä, jotka eivät ikinä tule pyörtämään mielipidettään, vaikka murhaaja saataisiin kiinni ja hän tunnustaisi tekonsa. Minfot ja muut paskapalstat suoltaisivat epäilyjä tunnustuksista, joissa Anneli on vaikkapa lahjonut murhaajan ja luvannut kuunkin taivaalta, koska omaa fiktiivisiä erityistaitoja poliisien harhauttamisessa, murhan lavastamisessa yms. Monet eivät edes halua lukea Annelin kirjaa vedoten, etteivät laita rahojaan murhaajan hyväksi. Eikö se kuitenkin osoita sitä, että Annelin kertomuksessa piileekin totuus, jota oma ylpeys ei halua myöntää, että onkin väärässä?

    Minkään henkirikoksen "kirjojen kansia" ei saa sulkea viranomaisten taholta! Tuskin Bodom, Isojoki ja muut vanhat henkirikokset ovat lopullisesti unohdettu mappiin Ö?
    Yksityinen foorumi olisi loistoajatus. Toki valvojan rooli voisi olla haasteellinen.
    Minfojen ja muiden roskafoorumeiden kirjoittavat suoltavat niin vastenmielista paskaa, että tulee väkisin mieleen heidän omaavaan jollei teoissaan, niin ainakin ajatuksissaan hyvät edellytykset henkirikoksen tekijöiksi, koska taktiikat hyvin "nerokkaasti" sumplittu.

    Rauhaa ja voimia elämääsi anneli! Sain pojaltani kirjasi joululahjaksi ja osaat ilmaista ajatuksiasi hyvin.
    Olen vasta puolessa välissä, mutta tuli heti tunne ja varmuus siitä, miten asiat meni. Se, että olisin samoin rauhallisena ja kilttinä; ehkä hyväuskoisena hölmönä, useamman laspen äitinä yksinhuoltajuuden väsymyksessä toiminut ja luottanut virkavallan apuun syyllisen löytämisessä.
    Ps. voit jättää tämän mielipiteeni pois, jos koet sen loukkaavana. Kirjassasi kerroit ylilyöntilanteesta, johon olen aikoinani itsekin syyllistynyt. Eli fyysinen käsiksikäynti poikaasi. Ehkä poikasi ei antanut sitä lopullisesti anteeksi ja jatkossa kaiken sekavuuden myötä alkoi uskoa sinun pystyvän muihinkin väkivallan tekoihin. ? Lapsen mieli on hauras ja johdateltavissa. Jaksuja Annu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jatkan....Kirjan nimi olisi voinut olla oikeusmuhalesken muistelmat!

      Kirjan luin hartaasti. Mieheni totesi ohikulkiessaan, että taitaa olla jännä kirja, kun sohvan nurkassa lukiessani olin varmaan silmät pyöreinä, kirjaan lumoutuneena, järkyttyneenä, kulmat mutrussa.
      Koin valaistumisen siitä, että olin vain vakuuttuneempi Annun syyttömyydestä, kuten aina olin ollut. Huolimatta joskus alussa median lööppien aikaansaamista pettymystilanteista, joissa jokin syyttäjän uusi syytös horjutti luottamustani, mutta vain hetkeksi!

      Onneksi koen olevani sen verran fiksu, etten mene lankaan. Osaan pohtia, asettua empaattisesti vaikka tuntemattoman asemaan, arvioida mikä menee absurdiksi, mikä voisi olla mahdollista. Median lööpit ovat omaa harhaa, kuten tänäänkin avasin Englannin Herttuatar Charlottea koskevan uutisoinnin hänen laastaroidusta peukalostaan ja hänen sormiinsa liittyvitä laastarihuomioistaan. Hehee! Itse kärsin sormenpäiden pykimistä etenkin talviaikaan. Sormeni ovat usein hiertymälaastareita täynnä! Annulla jos moisia olis näkynyt kuvissa, milloin tahansa, ...riemuhan siitä olisi revennyt sairaine mielikuvineen.

      Poista
  11. Kiitos kirjastasi Anneli!Sain sen joululahjaksi tyttäreltäni kun sitä pyysin.Olen alusta asti ollut sitä mieltä että olet syytön,käynyt siitä mielipidekeskusteluja ja riidellytkin melkein joidenkin kanssa jotka pitävät sinua edelleen syyllisenä.Tsemppiä ja voimia,periksi ei anneta!

    VastaaPoista
  12. Moikka Anneli!
    Sain mieheltäni kirjasi joululahjaksi ja se avasi silmiäni hirveästi oikeusjärjestelmäämme kohtaan.

    Opiskelen toimittajaksi ja kirja antoi esimerkkitapauksena paljon annettavaa tulevaisuudelle.

    Sä olet joutunut kokemaan kamalan tragedian, jota ei kenellekään ikimaailmassa toivoisi. Mä en tunne sua, mutta olen ylpeä susta, kun oot jaksanut taistella vuodesta toiseen oikeuden puolesta. Sun pitää olla myös ylpeä itsestäsi. Olet sanoinkuvaamattoman hieno ja vahva nainen.

    Kyllä jaksan uskoa, että oikeus voittaa vielä. Joku suurempi juttu tossa on pakko olla taustalla, kun poliisit tuntuvat suojelevan totuutta.
    Nähtäväksi jää mikä.

    Paljon voimia ja iloa elämääsi Anneli. Jos voisin tehdä jotain tilanteesi helpottamiseksi, niin ehdottomasti tekisin. Nauti vanhimman tyttäresi seurasta ja vaali sidettänne. Se on upea.

    VastaaPoista

Kirjoita asiallisesti. Kommentit tarkastetaan ennen julkaisua.